Iijoen yläjuoksun asutusta on kutsuttu ikiajoista lähtien yleisnimellä Iin ylikylät, niistä lähimmät olivat Pirttitörmä, Kälkäjä, Karjala (Siurua) sekä Siuruanjoen varrella Kämärä (Tannila, Oijärvi). Alueen kunnallista eroa Iin kunnasta suunniteltiin ensi kerran jo 1888. Eroamishanke jäi kuitenkin silloin toteutumatta. Oman seurakunnan perustamista ylä-Iijokivarren kylille oli mietitty kauan, sillä olihan sieltä kaukaisimmilta nurkilta pitkät matkat Iin kirkolle. Hautajais‑, vihkimis- kaste- ym. toimitusten matkat olivat vaivalloisia sekä papeille että seurakuntalaisille, ja harvoin etäisimmillä kylillä pidettiin mitään jumalanpalvelus- tai seuratilaisuuksia.