Ran­ta­poh­jas­ta 16.3.1978: Nuo­ri­mies saa­pui taloon pyr­kien isän­nän puheil­le. Oli kysy­mys tie­ten­kin talon tyt­tä­res­tä. – Niin tuo­ta, karaut­te­li poi­ka kurk­ku­aan, olen nyt seu­rus­tel­lut tyt­tä­ren­ne kans­sa jo vii­ti­sen vuot­ta… – Vai niin, tuu­mai­li isän­tä kui­vas­ti, sitä kait oltas elä­ket­tä vail­la? A.M.Haukipudas

Ran­ta­poh­jas­ta 9.3.1978: Vara­kas van­ha­poi­ka kut­sui luok­seen asia­na­ja­ja­tut­ta­van­sa ja pyy­si tätä kir­joit­ta­maan tes­ta­men­tin. – Mut­ta eivät­kö suku­lai­set tule saa­maan mitään, kysyi asia­na­ja­ja kuul­tu­aan, mil­lai­nen tes­ta­ment­ti oli­si teh­tä­vä. – Ei. Kun minä kuo­len, niin sil­loin suku­lais­ten on todel­la sur­ta­va. ROOPE