Toimittajalta

Toh­din arvioi­da, että euro­vaa­lieh­dok­kai­den kalen­te­rei­hin on mer­kit­ty pää­siäi­sen jäl­kei­sel­le vii­kol­le jo mon­ta tapaa­mis­ta vaa­lei­hin liit­tyen. Ensi vii­kon jäl­keen var­si­nai­seen vaa­li­päi­vään 9.6. ei ole kuin pari kuukautta.

Täs­sä sitä nyt ollaan mat­kal­la koh­ti kesä­päi­vän sei­saus­ta. Eilen oli kevät­päi­vän tasaus, jol­loin yö ja päi­vä oli­vat yhtä pit­kiä kaik­kial­la maa­pal­lol­la. Valon mää­rä vuo­ro­kau­des­sa on kas­va­nut vii­me aikoi­na sel­väs­ti, mut­ta nyt ale­taan men­nä koh­ti kesää suu­rem­mil­la loi­kil­la. Maa­lis­kuun aja­tel­laan ole­van jo kevät­kuu­kausi, mut­ta läm­pö­ti­lo­jen suh­teen oikea kevät alka­nee huh­ti­kuun puolella. 

Tämä asia nousee esiin aina kun jut­te­len mum­mu­ni kans­sa elä­mäs­tä ja sii­tä, mik­si sii­nä on kaik­ki juu­ri nyt hyvin. Mummu…

Huh­ti­kuun 26. päi­vä­nä vuon­na 1986 tapah­tui sel­lais­ta, mitä ei pitä­nyt kos­kaan tapah­tua. Tšer­no­by­lin ydin­voi­ma­lan reak­to­ri räjäh­ti aiheut­taen maa­il­man­his­to­rian tuhoi­sim­man ydin­voi­ma­laon­net­to­muu­den. Las­keu­mia ja säte­li­lyä levi­si laa­jal­ti Euroop­paan, Skan­di­na­vi­aan ja poh­joi­seen Suo­meen asti.

Mon­ta­ko tun­tia päi­väs­sä minä istun. Lii­kaa, on sel­keä vas­taus. Istun autos­sa työ­mat­koil­la vähin­tään­kin puo­li­tois­ta tun­tia päi­väs­sä. Teen työ­ni istual­ta­ni, sii­tä kah­dek­san tun­tia lisää. Istun tai makoi­len tele­vi­sion ääres­sä ken­ties kak­si tun­tia päi­väs­sä. Pal­jon­ko sii­tä tulee? Val­veil­lao­loa­jas­ta­ni pää­osan olen istu­ma-asen­nos­sa tai muu­ten liik­ku­mat­to­mas­sa tilassa.