Toimittajalta

Monil­le kou­lu­lai­sil­le tämä viik­ko tuo muka­via het­kiä. Kou­lu alkaa ja siel­lä koe­taan iloi­sia jäl­leen­nä­ke­mi­siä. Kave­rei­ta ei ole ehkä näh­ty pit­kiin aikoi­hin. Voi olla myös hie­noa pala­ta sen kivan opet­ta­jan huo­maan. Kiva on myös oppia uusia asioita.

Jäl­leen on kesä kulu­nut vauh­dik­kaas­ti. Tun­tuu sil­tä kuin oli­sin vas­ta ihan pari viik­koa sit­ten aloit­ta­nut Ran­ta­poh­jas­sa kesä­toi­mit­ta­ja­na. Sii­tä huo­li­mat­ta syk­sy lähe­nee vää­jää­mät­tä. Syk­syn lähe­ne­mis­tä kuvas­taa hyvin kou­lu­jen alka­mi­nen keskiviikkona.

Ennen vii­me vii­kon kes­ki­viik­koa en ollut kos­kaan aja­nut autol­la kola­ria. Kai­ken­lais­ta on lii­ken­tees­sä yli 40 vuot­ta jat­ku­neen autoi­lu-ura­ni aika­na lähes tapah­tu­nut, mut­ta ker­taa­kaan ei ole pel­ti tai muo­vi kolissut.

Parii­sin olym­pia­la­set ovat alka­neet ja tämän vuo­den kisois­sa on ensim­mäis­tä ker­taa tilan­ne, jos­sa kiso­jen aloi­tus­paik­ko­ja on yhtä pal­jon mies- ja nai­sur­hei­li­joil­le. Tänä vuon­na onkin pie­ni mah­dol­li­suus, että nai­sur­hei­li­joi­ta on olym­pia­lai­sis­sa enem­män kuin mie­hiä. Tie koh­ti tasa-arvoa on ollut pit­kä ja monisyinen.