Toimittajalta

Huo­men­na juhan­nusaat­to­na tulee kulu­neek­si 80 vuot­ta sii­tä, kun Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton välil­lä alkoi jäl­leen sota. Suo­mes­sa sitä ryh­dyt­tiin kut­su­maan soti­mis­ten jäl­keen jat­ko­so­dak­si. Suo­mel­la oli sodas­sa tavoit­tei­ta. Aina­kin halut­tiin tal­vi­so­das­sa mene­te­tyt alu­eet takai­sin, ja kyl­lä­hän van­hois­ta rajois­ta men­tiin rei­lus­ti yli­kin. Suo­men sota­me­nes­tys oli pal­jol­ti Sak­san varas­sa. Tal­vi­so­dan rau­ha­neh­dot oli­vat olleet ras­kaat. Kaa­tu­nei­ta tai kadon­nei­ta oli yli 26 000 ja haa­voit­tu­nei­ta kym­me­nin­tu­han­sin. Nyrk­kiä oli var­mas­ti puris­tet­tu aina­kin taskussa. 

Erään van­han usko­muk­sen mukaan saniai­sen saat­toi näh­dä kuk­ki­van ainoas­taan juhan­nusyö­nä. Kuk­ka keho­tet­tiin poi­mi­maan kii­rees­ti tal­teen, sil­lä se antai­si kerää­jäl­leen taikavoimia. 

Pää­tin äänes­tää näis­sä kun­ta­vaa­leis­sa ennak­koon, vaik­ka taval­li­ses­ti olen­kin käyt­tä­nyt oikeut­ta­ni var­si­nai­se­na vaa­li­päi­vä­nä. Kävin äänes­tä­mäs­sä Kii­min­gis­sä tiis­tai­na vii­mei­se­nä ennak­ko­ää­nes­tys­päi­vä­nä. Mei­tä oli…