Toimittajalta

Ensim­mäi­sen luo­kan luok­ka­ku­va­ni on lii­mat­tu pah­vil­le. Ehkä se on sik­si säi­ly­nyt niin hyvin. Jos kat­son vain itseä­ni ja pukeu­tu­mis­ta­ni voi­si luul­la, että on satei­nen syk­sy, sil­lä minul­la on kumi­saap­paat jalas­sa. Kenel­lä­kään muul­la ei ole, vaan nau­ha­ken­gät, ten­na­rei­ta ja mui­ta. Muis­tan kyl­lä että kuva otet­tiin kevääl­lä. Nyt siel­lä joku nau­res­ke­lee, että Kevä­jär­vi ei osan­nut sol­mia ken­gän­nau­ho­jaan 7–8‑vuotiaana. Syy­nä oli kui­ten­kin se, että minul­la oli aina erit­täin kii­re tuon ikäi­se­nä ja kump­pa­rit sai nopeas­ti jalkaan.

Olen kuul­lut kym­me­niä ker­to­ja, kun opet­ta­ja­na toi­mi­vien ystä­vie­ni kesä­lo­man pituut­ta ihme­tel­lään, kadeh­di­taan sekä jos­kus jopa hal­vek­su­taan. Aivan kuin he eivät oli­si juu­ri olleet kas­vat­ta­mas­sa 10 kuu­kaut­ta mei­dän mui­den jäl­ki­kas­vua tut­kin­non vaa­ti­vuu­teen näh­den huo­nol­la pal­kal­la. Opet­ta­jien työ ei lopu kel­lo 13, kun osa lap­sis­ta pää­see kou­lus­ta. Sen jäl­keen vas­ta­taan Wil­ma-vies­tei­hin, suun­ni­tel­laan seu­raa­vat tun­nit val­miik­si ja jos aikaa jää, opet­ta­ja voi jopa kere­tä ensim­mäis­tä ker­taa päi­vän aika­na vessaan. 

Hir­vi­kan­taa har­ven­ne­taan Suo­men man­te­reel­la sää­del­lys­ti joka vuo­si, jot­ta eläin­ten mää­rä ei kas­va hal­lit­se­mat­to­mas­ti. Merel­lä asiat tun­tu­vat ole­van toi­sin. Esi­mer­kik­si Perä­me­rel­lä hyl­keit­ten mää­rä on nous­sut jopa 25 000:een. Se on aivan liikaa.

Loma on ihan­teel­lis­ta aikaa vaih­taa suun­ni­tel­mia, teh­dä äkki­läh­tö­jä ja tart­tua johon­kin uuteen. Sil­loin jää toki jotain suun­ni­tel­tua teke­mät­tä, mut­ta tilalle…