Toimittajalta

Puhe­lin kilah­taa saa­pu­neen vies­tin mer­kik­si. Avaan vies­tin ja yllä­tyn. Sii­nä lukee vain “Kii­tos.” Muis­tu­tin vel­jeä­ni äitim­me tule­vas­ta syn­ty­mä­päi­väs­tä ja sii­nä vas­taus. Tyly ja kyl­mä pelk­kä kii­tos. Mis­sä ovat emo­jit, joi­den perus­teel­la tie­dän vel­je­ni ole­van kii­tol­li­nen muis­tu­tuk­ses­ta sekä iloi­nen tär­keäs­tä tapah­tu­mas­ta? Hymiöi­den ja emo­jien käyt­tö on yleis­ty­nyt äly­pu­he­li­mien ja eri­lais­ten vies­ti­so­vel­lus­ten myö­tä ja nyt pelk­kä asia­pi­toi­nen ja kie­lio­pil­li­ses­ti oikein kir­joi­tet­tu vas­taus voi tun­tua louk­kaa­val­ta eten­kin kes­ki-ikäis­ten ja sitä nuo­rem­pien vies­ti­jöi­den keskuudessa.

Vähän tämä nolot­taa­kin, mut­ta tämän tal­ven hiih­to­suo­ri­tuk­se­ni on jää­nyt kyl­lä kovin vaa­ti­mat­to­mak­si. Taka­na on vain 4 kilo­met­riä. Jos­kus olen yltä­nyt tuhan­teen hiih­to­ki­lo­met­riin tal­ven aika­na. Sel­lai­seen mää­rään ei ole tänä tal­ve­na enää mitään mahdollisuuksia.

Ensi vii­kon lopul­la tulee kulu­neek­si vuo­si sii­tä, kun Venä­jä hyök­kä­si Ukrai­naan. Moni meis­tä kysyy yhä, että mik­si. Jär­jel­lis­tä seli­tys­tä ei ole, jos asi­aa poh­tii län­si­mai­sen arvo­poh­jan kaut­ta. Itse asias­sa Venä­jän mat­kan var­rel­la muut­tu­vat perus­te­lut tun­tu­vat yhä harhaisemmilta.