Jokai­nen on kuul­lut tai koh­dan­nut kiusaa­mis­ta yhteis­kun­nas­sam­me. Mis­sä useam­pi ihmi­nen muo­dos­taa ryh­män, niin kiusaa­mis­ta muo­dos­tuu. Se on val­ta­tais­te­lua jo pie­nes­tä pitäen. Sen juu­ret ovat jo koto­na, mis­sä sisa­ruk­set otta­vat mit­taa toi­sis­taan, ja van­hem­mat suo­si­vat tois­ta osapuolta. 

Kyl­lä se vaan on niin, että ihmi­nen on maa­pal­lon jul­min peto. Niin omia laji­kump­pa­nei­ta kuin kaik­kia eläi­miä­kin koh­taan. Ihmi­sen kui­ten­kin pitäi­si osa­ta aja­tel­la, mitä kär­si­mys­tä aiheut­ta­vat teoil­laan. Petoe­läi­met eivät osaa tois­ten kär­si­myk­siä ajatella.

Vii­me aikoi­na on esiin­ty­nyt monen­lai­sia aja­tuk­sia met­säs­tys­museon sijoit­tu­mi­ses­ta Oulun seu­dul­le. Kie­rik­ki ja Oulun kau­pun­gin­ta­lo tai­ta­vat olla esi­tys­ten ääripäät.

Iin kun­ta teh­nyt vuo­sit­tain 2,5–3,5 mil­joo­nan euron ali­jää­mäi­siä tilin­pää­tök­siä. Ei ole ihme, kun kaa­voi­tuk­ses­sa­kin käy­te­tään aina ulko­puols­ta kon­sult­tia. Mihin täs­sä enää tar­vi­taan kaa­va-ark­ki­teh­tiä. Tuu­li­myl­ly­jen tuo­mat eurot mene­vät tuol­la talou­den­pi­dol­la ikku­nois­ta ja ovista.

Ystä­vyys. Ystä­vät ja kave­rit. Pie­ni ero sanois­sa, iso ero luot­ta­muk­seen. Sydä­nys­tä­vil­le ker­ro­taan tun­teis­ta. Kave­ril­le kuu­lu­mi­set. Sano­ma­ton luot­ta­mus on tär­ke­ää. Ystä­väl­le ei tar­vit­se sanoa: “Elä ker­ro kellekkään.”