Käve­len pit­kin yksi­näis­tä tie­tä, hal­ki ilman lii­dän. Olen yksi­näi­nen met­säs­tä­jä, vael­lan pit­kin poro­jen met­siä Vil­ma-koi­ra­ni kans­sa. Me vael­lam­me jos­sain poh­joi­sen Lapin peru­koil­la poro­jen lailla.

Kun siel­lä tek­ni­sel­lä on niin hyvä pöhi­nä käyn­nis­sä, niin olen tuos­sa kul­keis­sa­ni kat­tel­lu Olha­vas­sa­kin ja samoin Kui­va­nie­mel­lä noi­ta rytö­lä­jiä. Olha­vas­sa komei­lee Oijär­ven ris­teyk­sen koh­dal­la van­ha talo­räh­jä, joka ei edus­ta kylä­kes­kus­ta. Samoin van­hus­ten­ta­lol­la on suu­ret roi­to­ka­sat pihal­le asti.

Kii­tok­set tun­nel­mal­li­sis­ta musiik­kie­si­tyk­sis­tä Viih­de­piik­ka­reil­le ja joh­ta­jal­leen Vir­pi Räi­sä­sel­le Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan jou­lu­kon­ser­teis­sa! Saa­toit­te kuu­li­jat hyvään jou­luun uusil­la, osaa­vil­la esityksillänne!

Ran­ta­poh­ja jul­kai­si 16. jou­lu­kuu­ta Jar­mo Ala­siu­ruan ansiok­kaan kir­joi­tuk­sen tuu­li­voi­ma­hank­keis­ta. Ker­ron jat­kok­si oman kokemukseni.