Joka­ke­väi­nen odo­tet­tu työ­koh­de oli tal­ven mit­taan met­säs­tä lans­sei­hin ajet­tu­jen pöl­lien park­kuut, kun kevä­tau­rin­ko alkoi läm­mit­tää pino­ja niin pal­jon, että jää­ty­nyt park­ki alkoi nuos­kua. Sil­loin työn­joh­ta­ja antoi luvan aloittaa.

Asioi­den tär­keys­jär­jes­tys on hukas­sa. Vuo­des­ta toi­seen samat ongel­mat, esi­mer­kik­si ruuh­kai­set ter­veys­kes­kus­ten ja Oysin odo­tus­huo­neet. Kivun ja säryn lisäk­si tar­tu­te­taan lisä­sai­rauk­sia toi­siin salis­sa olijoihin. 

Miten­hän Yli-Iis­sä saa ajaa raken­nus­ten pur­ku­jät­tei­tä lam­men ran­taan. Eräs hen­ki­lö pur­ki talon ja ajoi jät­teet Para­tii­sin­tien var­teen, noin kilo­met­ri Kie­rik­kiin päin. Teki jo toi­sen ker­ran, sii­nä palaa muo­via ja vaah­to­ku­mi­pat­jo­ja, ym muu­ta roskaa.

Pui­ta kun pinoon riit­tä­väs­ti pakkaa.

Met­siem­me kan­to­ja vään­net­tiin taan­noin kas­kes­ta. Kas­ki­maan pen­kal­la kui­vu­neet kan­not meni­vät ener­gia­puuk­si maa­ti­lo­jen pirtteihin.

Mar­jan­poi­mi­jat ja ehkä muut­kaan met­säs­sä kul­ki­jat eivät ymmär­rä, kun he hädän tul­les­sa teke­vät sitä isom­paa tar­vet­ta, että jätök­set pitäi­si ymmär­tää myös peittää.