Kun vii­mek­si kokoon­nuim­me otta­maan vas­taan uut­ta vuot­ta, emme voi­neet arva­ta mikä mei­tä nur­kan taka­na odot­tai­si. Hel­mi­kuun 24. päi­vän jäl­keen muut­tui oikeas­taan kaik­ki se mikä mää­rit­te­lee tur­val­lis­ta, nor­maa­lia suo­ma­lai­sar­kea. Venä­jän hyök­käys Ukrai­naan toi sodan kyl­mät tuu­let Euroop­paan. Ne puhal­si­vat mei­dän­kin elä­män­kul­kum­me ja mie­lia­lam­me uuden­lai­seen, jopa pelok­kaa­seen­kin suuntaan.

Aiem­min poliit­tis­ten pää­tök­sien yhtey­des­sä on aina kes­kus­tel­tu, että pide­tään pie­ni­tu­loi­set muka­na. Maa­il­maa muut­tuu ja nyt täy­tyy kes­kus­tel­la aidos­ti sii­tä, miten pide­tään taval­li­set työs­sä­käy­vät duu­na­rit, kes­ki­tu­loi­set mukana.

Samaa miel­tä “M&M” kir­joi­tuk­sen kans­sa Ran­ta­poh­jas­sa 15.12. että älkää yli-iiläi­set läh­te­kö tuhon tiel­le tuu­li­voi­mayh­tiöi­den kans­sa. Joen olet­te jo anta­neet ener­gian tuo­tan­toon. Täs­sä naa­pu­ri­kun­nas­sa Iis­sä on myl­ly­jä joka paik­ka täyn­nä, vaan eipä saa iiläi­set niis­tä säh­köä, hhai­tat kyl­lä­kin. Ja säh­kön­hin­ta vaan nousee.

Van­hem­pie­ni nuo­ruu­des­sa heil­lä oli tapa­na käy­dä kat­so­mas­sa ase­mal­la junan läh­töä eli “puk­kaa­mas­sa junaa”, ja sik­si iiläi­siä kut­sut­tiin­kin “junan­puk­kaa­jik­si”. Nyt on aika puka­ta liik­keel­le pai­kal­lis­ju­na Ii-Oulu-Liminka!