Kehi­tys­a­pu on ollut esil­lä ja syys­tä. Alku­pe­räi­nen tar­koi­tus on vää­ris­ty­nyt. Nyt se on kont­rol­loi­ma­ton­ta ja hol­ti­ton­ta. Suo­mi rahoit­ti suo­raan ja vie­lä EU:nkin kaut­ta Venä­jän veden­puh­dis­tus­lai­tok­sen raken­ta­mis­ta. Nyt Venä­jä tekee sotarikoksia.

Jou­lu­kuun alus­sa tuli tal­vi­sää. On sata­nut lun­ta ja pak­kas­ta­kin on riit­tä­nyt. Poh­joi­sen ihmi­se­nä tal­vea kai­paa. Sil­ti kesä on paras vuodenaika.

Kes­kus­tel­les­sa­ni ihmis­ten kans­sa on säh­kön hin­ta nous­sut pääl­lim­mäi­sek­si huo­le­nai­heek­si. Nämä huo­let on otet­ta­va vakavasti.

Kun vii­mek­si kokoon­nuim­me otta­maan vas­taan uut­ta vuot­ta, emme voi­neet arva­ta mikä mei­tä nur­kan taka­na odot­tai­si. Hel­mi­kuun 24. päi­vän jäl­keen muut­tui oikeas­taan kaik­ki se mikä mää­rit­te­lee tur­val­lis­ta, nor­maa­lia suo­ma­lai­sar­kea. Venä­jän hyök­käys Ukrai­naan toi sodan kyl­mät tuu­let Euroop­paan. Ne puhal­si­vat mei­dän­kin elä­män­kul­kum­me ja mie­lia­lam­me uuden­lai­seen, jopa pelok­kaa­seen­kin suuntaan.