Autoil­les­sa syk­syn mit­taan Hau­ki­pu­taan Joke­lan­tiel­lä olen huo­mioi­nut miten arvok­kaan näköi­nen pytin­ki, Hau­ki­pu­taan enti­nen Kes­kus­kan­sa­kou­lu, pik­ku­hil­jaa mure­ni sorakasaksi. 

Vähän hai­kein mie­lin itse­kin mie­tis­ke­lin, eikö sil­le sit­ten kui­ten­kaan löy­ty­nyt mie­le­käs­tä käyt­töä. Oli­han se tosin jo muu­ta­man vuo­den sei­so­nut sii­nä tyh­jän pant­ti­na, mut­ta kuitenkin.

Olen kir­joit­ta­nut Ran­ta­poh­jaan muu­ta­mia artik­ke­lei­ta Ii-nimes­tä, mitä kiel­tä se on ja mitä se tarkoittaa.

Usein lap­si tie­dos­taa ole­van­sa van­hem­man uhri vas­ta aikui­siäs­sä. Las­ta koe­te­taan muo­ka­ta jok­si­kin muuk­si. Hän kokee ole­van­sa kuin kont­rol­lis­sa. Lap­si jou­tuu tar­kan mani­pu­loin­nin koh­teek­si. Tai jää vail­le huomiota.

Iin ase­man viettoviemäröinnistä/paineviemäröinnistä uusi kyse­ly nyt, kun on tie­dos­sa, että viet­to­vie­mä­ri +pas…pumput tuli­si­vat­kin joki­tör­mään. Pai­ne­vie­mä­röin­ti ehdottomasti!