Suo­men maa­ta­lou­des­ta ei ole juu­ri saa­tu hyviä uuti­sia parin vuo­den aika­na. Har­vois­ta inves­toin­neis­ta ja suku­pol­ven­vaih­dok­sis­ta kan­nat­taa iloi­ta, mut­ta yleis­sä­vy on ollut kovin synkkä.

Syk­syn mer­kit ovat ilmas­sa, kas­tei­set aamut, pime­ne­vät yöt ja ete­lää koh­ti len­tä­vät kur­ki­au­rat. Kesä­saa­ta­via kerä­tään tal­ven varal­le, on elon­kor­juun aika. Syk­syn myö­tä myös kun­ta­po­li­tii­kas­sa akti­voi­du­taan ja suun­na­taan kat­seet tule­vaan vuoteen.

Eläm­me mie­len­kiin­toi­sia aiko­ja. Nyky­ään tun­tuu usein, että nyky­ai­kai­ses­sa yhteis­kun­nas­sam­me ei oikein osa­ta päät­tää, miten suh­tau­tua lapsiin.