Kesä on ollut Ran­ta­poh­jan alu­eel­la ilmei­sen hyvä niin luon­non kuin ihmis­ten kanal­ta. Nur­mik­koa ei ole juu­ri tar­vin­nut kas­tel­la, ja mar­ja­sa­to aina­kin puu­tar­has­ta on ollut hyvä. Muun sadon­kor­juun aika ei ole vie­lä, mut­ta kovin­kaan huo­no­ja ennus­tei­ta en ole nähnyt.

Oli taval­li­nen lau­an­tai päi­vä ja nur­mi­kon leik­kuu, jon­ka teh­tä­vän sai mei­dän nuo­ri. Mut­ta, hän­pä ei ollut­kaan kiin­nos­tu­nut läh­te­mään työn­te­koon, vaan sitä­kin enem­män tuli mon­ta eri­lais­ta syy­tä olla mene­mät­tä, kuten opis­ke­lu, väsy­mys, kave­rei­den tapaa­mi­nen jne.

Suo­men maa­ta­lou­des­ta ei ole juu­ri saa­tu hyviä uuti­sia parin vuo­den aika­na. Har­vois­ta inves­toin­neis­ta ja suku­pol­ven­vaih­dok­sis­ta kan­nat­taa iloi­ta, mut­ta yleis­sä­vy on ollut kovin synkkä.

Syk­syn mer­kit ovat ilmas­sa, kas­tei­set aamut, pime­ne­vät yöt ja ete­lää koh­ti len­tä­vät kur­ki­au­rat. Kesä­saa­ta­via kerä­tään tal­ven varal­le, on elon­kor­juun aika. Syk­syn myö­tä myös kun­ta­po­li­tii­kas­sa akti­voi­du­taan ja suun­na­taan kat­seet tule­vaan vuoteen.

Eläm­me mie­len­kiin­toi­sia aiko­ja. Nyky­ään tun­tuu usein, että nyky­ai­kai­ses­sa yhteis­kun­nas­sam­me ei oikein osa­ta päät­tää, miten suh­tau­tua lapsiin.

Kes­kus­te­lin val­tuu­tet­tu­ys­tä­vä­ni kans­sa sii­tä, miten Iin kun­ta saa­tai­siin kil­pai­le­maan tule­vis­ta asuk­kais­ta ja pitä­mään nykyi­set asukkaat.