En ole kos­kaan voi­nut kehus­kel­la kala­mies­tai­doil­la­ni. Kui­ten­kin var­hais­nuo­ruu­des­sa­ni luke­mat­to­mia ilta­puh­tei­ta istuin noin 200 met­rin pääs­sä kotoa­ni vir­taa­van Kii­min­ki­joen ran­ta­tör­mäl­lä tui­jo­tel­len mato-ongen kohoa. Sil­loin vähäi­set­kin saa­liit oli­vat toki ter­ve­tul­lei­ta per­heem­me ruo­ka­pöy­tään. Lisäk­si oli ne pari katis­kaa, jot­ka päi­vit­täin koettiin.

Hyvä Riit­ta Haa­pa­nie­mi kun kir­joi­tit Emmin Tuvan lak­kau­te­tus­ta Ran­ta­poh­jan tilauk­ses­ta. Onko tämä taas älyt­tö­miä Poh­teen pää­tök­siä? Nyt äkkiä tilaus takai­sin. Ja kyl­lä siel­lä Emmin tuval­la on vie­lä sen kun­toi­sia asuk­kai­ta, että Ran­ta­poh­jaa lukevat.

Olha­van kou­lun pro­ses­si on jäl­leen vai­hees­sa, jos­sa kylä­läi­set kut­su­taan kuul­ta­vak­si, aivan kuten vii­me huh­ti­kuus­sa­kin. Tou­ko­kuus­sa­han kun­nan­hal­li­tus jo päät­ti, että kou­lu ava­taan syk­syl­lä 2024 ja sel­vi­te­tään pien­ten las­ten kou­lun jär­jes­tä­mis­vaih­toeh­dot. Jo seu­raa­vas­sa kokouk­ses­saan kun­nan­hal­li­tus kui­ten­kin pyör­si pää­tök­sen­sä ja päät­ti aloit­taa koko sel­vi­tys­pro­ses­sin alus­ta. Niin­pä olem­me edel­leen tilan­tees­sa, jos­sa Olha­van kou­lua ei ole lak­kau­tet­tu, mut­ta lap­set kul­je­te­taan sil­ti päi­vit­täin Kui­va­nie­mel­le kouluun.