Pit­käs­tä aikaa olem­me saa­neet kokea tääl­lä poh­jo­lan peru­koil­la oikean van­han ajan tal­ven. Pak­ka­set alkoi­vat loka­kuun puo­len­vä­lin jäl­keen ja lähes yhtä­jak­sois­ta kyl­myyt­tä on kes­tä­nyt jo noin kol­men kuu­kau­den ajan muu­ta­maa lyhyt­tä ajan­jak­soa lukuun otta­mat­ta. Pak­ka­nen on pauk­ku­nut ja olo­suh­teet ovat haas­ta­neet mei­tä jokais­ta monel­la tavalla.

Toi­mi­vat lii­ken­neyh­tey­det ovat äärim­mäi­sen tär­kei­tä Poh­jois-Suo­men yri­tyk­sil­le ja asuk­kail­le. Ran­ta­poh­jan alu­eel­la on usei­ta rahoi­tus­ta odot­ta­via tär­kei­tä hank­kei­ta, kuten Iin ohi­tus­tie ja Kuusa­mon­tien leven­tä­mi­nen Kii­min­kiin asti.

Illal­la, aurin­gon­las­kun jäl­keen… koko kau­pun­ki kerään­tyi sen talon eteen, jos­sa Jee­sus oli. Sapat­ti oli päät­ty­nyt. Muu ei oikein seli­tä tuon kan­san­vael­luk­sen ajan­koh­taa. Sapat­ti­na ei saa­nut teh­dä työ­tä. Ja sitä sai­rai­den kan­ta­mi­nen oli. Sai­rai­den oli siis vain odo­tet­ta­va, samoin kuin nii­den, jot­ka oli­vat huo­lis­saan ja pelois­saan omais­ten­sa puo­les­ta. Kun­pa tämä Juma­lal­le pyhi­tet­ty päi­vä vih­doin päät­tyi­si, että sai­sim­me apua!