”Ylös­nouse­mi­sen päi­vä! Viet­tä­kääm­me kir­kas­ta rie­mu­juh­laa ja syleil­kääm­me toi­nen tois­tam­me! Vel­jet, sano­kaam­me vihol­li­sil­lem­me­kin: Anta­kaam­me kaik­ki ylös­nouse­mi­sen täh­den anteek­si ja näin lau­la­kaam­me: Kris­tus nousi kuol­leis­ta, kuo­le­mal­la kuo­le­man voit­ti ja hau­dois­sa ole­vil­le elä­män antoi.” (Pää­siäiss­ti­kii­rois­ta)

Poh­de on pyy­tä­nyt kun­nil­ta, jär­jes­töil­tä ja maa­kun­nan asuk­kail­ta palau­tet­ta hyvin­voin­ti­suun­ni­tel­mas­ta 7.2.–12.3.2024. Poh­teen alue­val­tuus­to käsit­te­lee ja hyväk­syy hyvin­voin­ti­suun­ni­tel­man huh­ti­kuus­sa. Toi­vot­ta­vas­ti mah­dol­li­sim­man monet kun­nat, kun­tien asuk­kaat ja jär­jes­töt ovat otta­neet kan­taa suunnitelmaan.

Pel­ko ja ilo. Arve­len, että nämä kak­si tun­net­ta ovat meil­le kai­kil­le tut­tu­ja. Voi olla, että ne ovat itse asias­sa monen aikam­me ihmi­sen perus­tun­to­ja? Ne eivät sul­je toi­si­aan pois. Ihmi­nen, joka kokee jois­ta­kin asiois­ta iloa ja rie­mua, voi hyvin­kin saman­ai­kai­ses­ti tun­tea perus­tel­lus­ti pel­koa jois­ta­kin muis­ta asioista.