Kulu­neen hel­le­ke­sän myö­tä olem­me varau­tu­neet met­sä­pa­loi­hin. Onnek­si nii­tä ei aina­kaan alku­ke­säs­tä juu­ri levin­nyt. Onnis­tu­mi­sel­la on kyt­ken­tän­sä met­sien hoitoon.

Illin­saa­ren upea luon­to on pilal­le pol­jet­tu. Kaik­ki se vih­reys mikä vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten peit­ti saa­ren met­säl­li­sen maa­poh­jan on nyt vain rus­keal­le mul­lal­le pol­jet­tua pöli­se­vää humusta.

Koro­na on noin 1,5 vuo­den aika­na vai­kut­ta­nut monin tavoin yhteis­kun­nas­sam­me. Mitä se on mer­kin­nyt kou­lu­tuk­sel­le? Mitä voim­me oppia korona-ajasta?

Ajel­tiin sis­ko­ni kans­sa pyö­räl­lä maa­nan­tai­na Iin Hamina/keskusta alu­eel­la ja etsit­tiin kah­vi­paik­kaa. Ei löy­ty­nyt. Hui­lin­ki kiin­ni ja lei­rin­tä-alu­een recep­tion autio ja tyh­jä! Miten ihmees­sä kes­kel­lä kesää ei löy­dy turis­teil­le edes kah­vio­ta mistään?

Van­ha Hami­na on omaa luok­kaan­sa ole­va pie­ni maa­il­ma, jos­sa on etu­ka­tu ja taka­ka­tu. Hami­nas­ta ker­ro­taan tari­noi­ta his­to­ri­aa muis­tel­len, kuin­ka siel­lä lai­vat­kin ran­tau­tui­vat joen ran­taan. Kylä alkoi laa­je­ta kes­kus­taan päin ja rin­ta­ma­mies­ta­lo­ja raken­net­tiin kylä­tei­den var­sil­le. Nelos­tie­kin kul­ki mut­ki­tel­len pik­ku­ky­lien Oja­ky­län, Ase­ma­ky­län ja Poh­jois-Iin kaut­ta koh­ti pohjoista.

Ois­pa kiva asua täl­lai­sel­la iha­nal­la kau­niil­la kyläl­lä, tätä sano­taan van­hak­si Hami­nak­si, näin turis­tit kes­ke­nään jut­te­le­vat ja valo­ku­via otta­vat talois­ta ja kau­niis­ta joki­mai­se­mas­ta, jot­ka kyläi­set pitä­vät kun­nos­sa turis­tien ihail­ta­va­na. Mut­ta jos raken­nusgryn­de­rit saa­vat tah­ton­sa läpi ja saa­vat raken­taa ne rus­keat rumat ker­ros­ta­lot Hami­nan alkuun tai lop­pu­pää­hän, niin turis­tien mie­li muren­tuu. Van­han Hami­nan idyl­li kato­aa. Toi­vo­taan ettei niin käy.