”Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.” Psalmin riemullinen ylistys kaikuu taustalla ihmisten ylistäessä Jerusalemiin saapuvaa Jeesusta. Tosiasiassa tälle kuninkaalle riittäisi matalampikin portti, ahtaampikin ovi. Hän ei korosta kuninkuuttaan ulkoisella väkevyydellä. Hän on tulossa köyhien, särkyneiden ja kaipaavien luokse. Ei heidän edellytetä odottavan kalliisti koristeltuja porttien ääressä. Ei, nyt saapuva kuningas painaa itse päänsä mahtuakseen matalalle, riisuutuu kunniastaan päästäkseen lähelle. Mutta taivaissa tapahtukoon! Kirskukoot taivaan portit auetessaan ja jymiskööt taivasten ikiaikaiset ovet, kun Kuningas lähtee liikkeelle kansansa luo. Ihminen avatkoon sydämensä, aukaiskoon sen salvat! Kirkkauden kuningas tulee!