Kult­tuu­ri­set oikeu­det kuu­lu­vat kai­kil­le. Tämä tode­taan YK:n ihmi­soi­keus­ju­lis­tuk­ses­sa vuo­del­ta 1948. Jokai­sel­la on oikeus osal­lis­tua tai­tei­siin ja kult­tuu­riin, kehit­tää itse­ään ja yhtei­söään nii­den avul­la sekä mah­dol­li­suus ilmais­ta itse­ään vapaas­ti. Suo­men perus­tus­la­ki ja Suo­mea sito­vat ihmi­soi­keus­so­pi­muk­set totea­vat saman.

Tämä syk­sy on ollut Iin kun­ta­po­li­tii­kas­sa ras­kas. Olem­me jou­tu­neet käsit­te­le­mään asioi­ta, jois­ta kukaan tus­kin haluai­si päät­tää. Sosi­aa­li­sen median kes­kus­te­lu ja muut lie­veil­miöt ovat nous­seet pin­taan rajus­ti. Itse olen ollut muka­na jo kol­me kaut­ta, eikä vas­taa­vaa ole aiem­min tapahtunut. 

Nyt sitä teh­dään – sote-uudis­tus­ta! Ja vin­hal­la vauh­dil­la teh­dään­kin. Kalen­te­ri on täyn­nä suun­ni­tel­mia, pro­ses­se­ja, kaa­vioi­ta, Teamseja… 

Yhteys toi­seen on ihmi­sel­le hyvin tär­keä. Lähei­ses­sä ihmis­suh­tees­sa on jaet­tu kaik­ki elä­män mat­kan vai­heet. Hyvät ja huo­not tun­teet. On voi­tu kes­kus­tel­la eteen tule­vis­ta asiois­ta. Kun tämä yhteys kat­ke­aa, ihmi­nen jou­tuu luo­pu­maan niin pal­jos­ta. Mie­len täyt­tää tyh­jyys, kai­paus, yksi­näi­syys ja monet muut luo­pu­mi­sen tunteet.