Jääli

Kuu­kau­den esi­ne: Pai­men­ty­tön hui­lu 1794

Har­taas­ti odot­ti lyp­sy­kar­jan omis­ta­ja kevät­tä mui­noin, sil­lä rehu oli usein lop­pu­mai­sil­laan. Vii­mei­set hei­nän ja oljen rip­peet oli koot­tu elu­koit­ten eteen ja ruvet­tu syöt­tä­mään jo kat­to-olkia hätä­re­hu­na. Oljet sil­put­tiin isoi­hin puusam­mioi­hin, kos­tu­tet­tiin kuu­mal­la vedel­lä ja höys­tet­tiin jau­hoil­la, näin syn­tyi kar­jal­le hätä­ruo­kaa, jota appeek­si kutsuttiin. 

Lue lisää

Ari Ala­tos­sa­va sujah­ti kau­pun­gin­joh­ta­jan arkeen – “Oulun vah­vuu­det ovat suu­ruus ja ihmi­set, heik­kou­det sen saa­vu­tet­ta­vuus ja syntyvyys”

Ari Ala­tos­sa­va, 59, valit­tiin Oulun kau­pun­gin­joh­ta­jak­si huh­ti­kuun lopus­sa. Kuusa­mos­ta läh­töi­sin ole­va Ala­tos­sa­va on työs­ken­nel­lyt Oulun kon­ser­ni­joh­ta­ja­na vuo­des­ta 2022 saak­ka, ja hän oli vt. kau­pun­gin­joh­ta­ja vii­me jou­lu­kuus­ta. Aiem­min hän on työs­ken­nel­lyt muun muas­sa Iin kunnanjohtajana.

Lue lisää

Oulun uusi kau­pun­gin­joh­ta­ja Ari Ala­tos­sa­va iloit­see saa­mas­taan luottamuksesta

Oulun kau­pun­gin­val­tuus­ton kokous hui­pen­tui kun­nan­joh­ta­jan vaa­liin maa­nan­tai-ilta­na. Ari Ala­tos­sa­va sai sul­je­tus­sa lip­pu­ää­nes­tyk­ses­sä 39 ään­tä ja Timo Rei­na 28 ään­tä. Pai­kal­la oli kaik­ki 67 val­tuu­tet­tua, eikä yhtään ään­tä jou­dut­tu hyl­kää­mään. Ala­tos­sa­va toi­mii täl­lä het­kel­lä Oulun vt. kau­pun­gin­joh­ta­ja­na. Kau­pun­gin pal­ve­luk­seen hän tuli kak­si vuot­ta sit­ten kon­ser­ni­joh­ta­jan virkaan.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus


Joki­var­ret koros­ta­vat Oulun moni­puo­lis­ta kulttuuriympäristöä

Kult­tuu­riym­pä­ris­tö on ihmi­sen muok­kaa­maa ympä­ris­töä, joka sisäl­tää kult­tuu­ri­ses­ti mer­kit­tä­viä piir­tei­tä, kuten raken­nuk­sia, mai­se­mia ja arkeo­lo­gi­sia koh­tei­ta. Kult­tuu­riym­pä­ris­tö vah­vis­taa alu­eel­lis­ta iden­ti­teet­tiä ja säi­lyt­tää aluei­den arvoa. Par­haim­mil­laan se on voimavara. 

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus


Kuu­kau­den esi­ne: Pui­nen sarvisatula

Ammoi­si­na aikoi­na, kesy­tet­ty­ään hevo­sen, ihmi­nen tote­si, että hevo­sel­la pää­see liik­ku­maan jou­tui­sas­ti kii­peä­mäl­lä sen sel­kään. Nois­ta ajois­ta läh­tien rat­sas­ta­jat ovat muka­vuuk­sien­sa vuok­si kehi­tel­leet eri­lai­sia peh­mus­tei­ta hevo­sen selkään. 


Mai­nio­ko­ti Sii­rin tun­nel­mia piirroksessa

Jää­li­läi­sen Mai­nio­ko­ti Sii­rin arki näyt­täy­tyy lähi­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vän Iina Ker­vi­sen piir­rus­tuk­ses­sa ren­to­na, kodin­omai­se­na, huu­mo­ril­la höys­tet­ty­nä ja lämpöisenä.


Kir­ja: Teks­tii­li­kä­si­työn his­to­ri­aa nykyvinkkelistä

Tie­to­kir­jai­li­ja, kas­viar­keo­lo­gi ja bio­lo­gi sekä neu­lo­ja ja neu­le­suun­nit­te­li­ja Tei­ja Alan­ko läh­ti tut­ki­mus­mat­kal­le koh­ti teks­tii­li­kui­tu­jen ja kudel­mien juu­ria. Aja­tuk­se­na hänel­lä oli koo­ta tie­toa ja samal­la oppia lisää van­ho­ja käsi­työ­tai­to­ja. Mat­kal­ta men­nei­syy­teen syn­tyi Vas­ta­pai­no-kus­tan­ta­mon jul­kai­se­ma kir­ja Nok­kos­vil­laa ja värt­ti­nän­keh­riä — Tari­na teks­tii­li­kä­si­työn historiasta.