Sor­sa­ja­hin aat­to­na kokoon­tui Illin­juok­sui­hin muka­vas­ti poruk­kaa. Sor­sa­raa­te­ja ei ollut kovin kum­moi­ses­ti. Mitä nyt Tii­ron Matin sis­ko kyse­li kel­lo­mie­hel­tä aikoo­ko tämä men­nä sor­sas­ta­maan. Ei aiko­nu. Oli kuu­lem­ma saa­nu armei­ja­sa kou­lu­tuk­sen vihol­li­sen ampu­mi­seen, eikä muis­ta­nut vihol­li­si­na olenn lin­tu­ja. Sen sijaan kir­kon­pen­kil­lä raa­tat­tiin pää­mi­nis­te­rin bilet­tä­mi­ses­tä. Sana oli toki kovin outo har­taal­le väel­le. Asias­ta on leh­tien mukaan ollut jos­sa­kin some­ko­hu. Kukaan ei tien­nyt, mis­sä se some oikein on. Tie­vo­sa oli, että Mar­rii­ni on juhu­li­nu josa­ki ja joku oli kuvan­nu sii­tä videon. Usiam­pi muis­ti omia synt­tä­rei­tään jos­kus vili­ma­tun VHS-kase­til­le, jota oli jou­kol­la katel­tu. Nii­sä videoi­sa oli kyl­lä rau­hal­li­nen meni­nin­ki, enäm­pi pönö­tys­hom­maa. Raa­tat­tiin, juo­tiin kaha­via ja syö­tiin man­sik­ka­kak­kua ja lohi­voi­lei­piä. Ei näky­ny pul­lo­ja eikä pulu­ve­rei­ta­kaan tar­vin­nu ottaa. Mitä nyt joku aamul­la Hotaa. Ala­ran­nan mies tie­si, että kuu­lem­ma nyky­ään kuva­taan video kän­ny­käl­lä ja sitä voi­jaan sit­ten muo­ka­ta. Oho! — kuu­lui usias­ta suusta.

Elä­mä on lah­ja. Jokai­sel­la ihmi­sel­lä on oman mit­tai­sen­sa elä­mä. Joil­la­kin se kes­tää vain muu­ta­man het­ken, joil­la­kin useam­man vuo­si­kym­me­nen. Kukaan meis­tä ei tie­dä elin­ai­kam­me pituut­ta. Ajan rajal­li­suus puhut­te­lee mei­tä. Elin­ai­kam­me on armon aikaa.