Van­ha kan­sa tietää

Soit­te­lin täs­sä erää­nä päi­vä­nä 93-vuo­ti­aal­le mum­mul­le­ni Poh­jois-Sata­kun­taan. Puhe kään­tyi pan­de­mian jäl­keen kevää­seen ja sen muka­naan tuo­maan valoon sekä muut­to­lin­tu­ha­vain­toi­hin. Tääl­lä Jää­lin­kin tai­vaal­la jout­se­net ja kur­jet ovat nyt päi­vit­täi­nen ilo­nai­he. Mum­mu tie­si ker­toa van­han kan­san sanon­nan, joka varoit­te­lee enää mene­mäs­tä jääl­le: “Kun kuu­let kur­jen äänen, älä mene jääl­le.” Sanon­ta pätee kuu­lem­ma niin syk­syl­lä kuin keväälläkin.

Pari viik­koa sit­ten Oulus­sa jyräh­te­li ukko­nen ja sala­moi­kin. Sii­tä kan­san­vii­saus tie­tää, että kesäl­lä on luvas­sa pal­jon satei­ta ja ken­ties ukkosiakin.

Seu­raa­vak­si kan­nat­taa kat­sel­la koh­ti Mark­kua eli kulu­van kuun 25. päi­vää. Van­ha kan­sa sanoo, että jos Mar­kun päi­vä­nä on kyl­mää ja pak­kas­ta, kyl­mä jat­kuu pit­käl­le kesään. Jos sää on tuol­loin läm­min, luvas­sa on muka­vat kesä­ke­lit. Pide­tään­pä peuk­ku­ja, että saa­tai­siin tule­va­na vii­kon­vaih­tee­na läm­pöis­tä sää­tä. Hiu­kan sur­keal­ta aina­kin vie­lä ennus­tus­ten mukaan näyttää.

Ylei­sel­lä tasol­la minun mum­mu­ni on sitä miel­tä, että ihmi­set mureh­ti­vat pal­jon ja tyh­jäs­tä. Hänen mukaan­sa kai­kes­ta on sel­vit­ty vuo­si­kym­me­nien mit­taan ja sen­pä perus­teel­la kai­kes­ta tul­laan sel­viä­mään nyt ja jat­kos­sa­kin. Mum­mul­la on aina asiat “olo­suh­tei­siin näh­den hyvin”, ja säät ovat mitä ovat, “on vain hyvä, että emme voi sii­hen vai­kut­taa, sil­lä mikä rii­ta sii­tä syn­tyi­si, jos ihmi­set voi­si­vat sääs­tä päättää”.