Kun Suomi liittyi osaksi Euroopan Unionia vuonna 1995, valittiin Suomen europarlamentaarikot suoraan eduskunnasta ensimmäiseksi vuodeksi. Tuolloin eduskunnan toisena varapuhemiehenä oli torniolainen Seppo Pelttari, joka tuli äänestyksessä valituksi Suomen edustajaksi europarlamenttiin muun muassa Paavo Väyrysen, Elisabeth Rehnin, Olli Rehnin, Heidi Hautalan ja Marjatta Stenius-Kaukosen kanssa.
Pelttari muistaa, että ensimmäinen lentomatka Brysseliin sujui heikon lentosään vallitessa. Lento joutui laskeutumaan Hollantiin, jonka jälkeen Pelttari ja Väyrynen matkustivat yhdessä bussilla kohti päämääräänsä.
– Laillaan se jännitti, mutta oli mahtava päästä edustamaan Suomea. Arvoitus oli itse kullekin, mikä tulee olemaan kenenkin rooli ja miten päätöksenteko tulee eroamaan Suomen politiikasta, Pelttari kertoo.
Suomi oli jättänyt EU-jäsenhakemuksen jo vuonna 1992. Jäseneksi liittymistä edelsi vuoden 1994 neuvoa-antava kansanäänestys, jossa lähes 57 prosenttia äänesti EU-jäsenyyden puolesta.
Eduskunta hyväksyi Suomen liittymisen Euroopan Unioniin äänin 152–45. Vuonna 1995 jäseneksi liittyivät myös Ruotsi ja Itävalta.
– Selvin numeroinhan tuonne lähdettiin, Pelttari toteaa.
Jäsenyyttä puollettiin pääasiassa turvallisuuspoliittisin syin sekä taloudellisen vakauden turvaamiseksi. Vastustajat pelkäsivät päätäntävallan menettämistä sekä maatalouden ahdinkoa. Myös pelot rajojen avaamisesta ja sosiaaliturvan heikkenemisestä olivat huolen aiheina.
– Eniten tuolloin 30 vuotta sitten europarlamentissa puhuttivat Euroopan yleistilanne, sekä meidän näkökulmastamme luonnollisesti pohjoisten alueiden rooli, Pelttari kertoo.
Hänen mukaansa kokousten esityslistat olivat valtavia, asioita oli käsiteltävänä hirmuisia määriä. Äänestääkseen oikein piti omissa ryhmissä olla tarkkana.
– Hyppäsimme liikkuvaan junaan, ja mieli oli täynnä ihmetystä. Oli avartavaa nähdä, miten Euroopassa suhtauduttiin Suomen rooliin osana EU:ta.
Samassa ryhmässä Pohjois-Suomen keskustalaisten edustajien kanssa oli Pelttarin mukaan paljon muun muassa hollantilaisia, tanskalaisia, italialaisia ja saksalaisia edustajia.
Suomalaisten europarlamentaarikkojen ensi-istunto kiinnosti kotimaista lehdistöä Seppo Pelttarin mukaan erittäin paljon. Mediaa oli paikalla Brysselissä seuraamassa tapahtumia.
– Muutenkin ihmiset olivat alussa hyvin kiinnostuneita siitä, mitä siellä EU:ssa oikein tapahtui. Ja paljonhan siinä oli opettelemista: kieli, tulkit, parlamenttirakennukset, erilaiset päätöksenteon kulttuurit.
Pelttarin mukaan EU-politiikka, jos mikä, on aluepolitiikkaa, ja sielläkin päätetään pohjimmiltaan pienen ihmisen asioista kuten kuntapolitiikassakin.
Seppo Pelttari muistelee, että Pohjois-Suomen teollisuuden odotukset EU:n suhteen olivat odottavat, markkinoita siellä oli jo ennestään muun muassa teräksen ja puunjalostuksen suhteen, mutta nyt odotettiin, helpottuuko kaupankäynti EU:n sisällä.
– Aika oli Suomessa silloin erittäin huono laman jäljiltä. Odotettiin sitä, mitä tuleman pitää, ja pystyykö EU tarjoamaan meille mitään.
Tärkeintä Seppo Pelttarin mukaan EU-jäsenyydessä oli se, että Suomi siirtyi osaksi länttä. Ovet olivat auki Eurooppaan ja muualle länteen. Etäisyydet pienenivät. Liikkuminen helpottui Schengen-sopimuksen myötä. Yhteinen raha helpottaa elämää monilla eri tavoin.
Seppo Pelttari ajattelee, että työ europarlamentissa on kovaa. Yhteistyötaidot joutuvat koetukselle. Kovassa kilpailussa ei pärjää ilman kovaa työtä.
– Nyt on oltu jo pitkään osa isompaa aluetta, osa eurooppalaista yhteisöä. Naton myötä suuntaamme yhä enemmän länteen, Pelttari toteaa.
– Jos emme olisi 30 vuotta sitten liittyneet osaksi Euroopan Unionia, olisimme nyt ihan takahikiällä.
Seppo Pelttari muutti Jääliin toisen tyttärensä perheen luokse noin vuosi sitten vaimonsa Mairen kuoltua. Hän seuraa aktiivisesti sekä maailmanpolitiikkaa että paikallisia tapahtumia ja päätöksentekoa.
– Kauhulla katson Ukrainan, Gazan sekä Kiinan ja Taiwanin tapahtumia. Toivottavasti rauhan saavuttaminen on mahdollista. Myös Suomenlahden tilanne huolettaa, sen alueen kartta on kovasti muuttunut.
Jäälissä Pelttari viihtyy erinomaisesti, mutta on huolissaan siitä, miten palvelut alueelta kaikkoavat.
– Näin suurelle asukasmäärälle Jäälissä pitäisi taata laajemmat palvelut. Vahinko on, että nyt palveluissa tulee kuiva kausi, toivottavasti se jää mahdollisimman lyhyeksi, Pelttari toteaa.
Seppo Pelttari
• Pitkään kuntapolitiikassa Torniossa mukana ollut Pelttari on kaupunkineuvos. Hänet tunnetaan muun muassa innokkaana Perämerenkaaren puolestapuhujana.
• Oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1969 valmistunut Pelttari teki työuransa ennen täyspäiväiseksi poliitikoksi ryhtymistä nimismiehenä Alatorniolla, Inarissa, Kolarissa ja Keminmaalla. Lisäksi hän oli lyhyehköjä aikoja verotoimiston, lääninhallituksen ja Tornion kaupungin palveluksessa.
•Keskustan kansanedustajana Pelttari toimi 1983–1995, josta viimeisen istuntokauden toisena varapuhemiehenä. Lisäksi hän toimi kansliatoimikunnassa, lakivaliokunnassa, suuressa valiokunnassa, ulkoasiainvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa.
•Europarlamentaarikkona Pelttari oli 1995–1996. Europarlamentissa Pelttari oli liikenne- ja oikeusvaliokunnan jäsen. Muiden keskustalaisten tavoin hän kuului Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmään.
• Hän ei asettunut ehdolle ensimmäisissä eurovaaleissa, mutta oli ehdokas vuonna 1999 vaaleissa, jolloin ei tullut valituksi.
•Hän on ollut keskustan puoluevaltuuskunnan jäsen, puoluehallituksen jäsen ja puolueen Peräpohjolan piirin puheenjohtaja.
• Tornion kaupunginvaltuustossa hän oli yhteensä noin 20 vuoden ajan, osan aikaa myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.
• Pelttari on toiminut Finnairin ja Veikkauksen hallintoneuvostoissa. Pohjolan Sanomien hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1987–1998. Hän oli valtakunnanoikeuden jäsen kaudella 2003–2007. (Lähde: Seppo Pelttari ja Wikipedia)
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.