Kou­lu­muis­tot nousi­vat esiin elä­ke­läis­ten porinakerhossa

Joka toi­nen viik­ko tors­tai­sin Jää­lin kap­pe­lil­le kokoon­tuu Kii­min­gin elä­ke­läi­set ry:n pori­na­ker­ho. Pai­kal­la on taval­li­ses­ti jopa 60–70 elä­ke­läis­tä kah­vit­te­le­mas­sa ja vaih­ta­mas­sa kuu­lu­mi­sia. Yleen­sä tilai­suu­des­sa on myös jokin tie­tois­ku jos­tain ajan­koh­tai­ses­ta aiheesta.

Hel­mi­kuun pori­na­ker­hos­sa muis­tel­tiin kou­luai­ko­ja ja tuo­li­jum­pat­tiin kau­pun­gin eri­tyis­lii­kun­na­noh­jaa­ja Emi­lia Ols­bon joh­dol­la. Ols­bo myös ker­toi sii­tä, mil­lai­sia lii­kun­ta­pal­ve­lui­ta Oulun kau­pun­gil­la on ikäih­mi­sil­le tarjolla.

Tär­keim­mäk­si Lii­sa Vesa ker­too pori­na­ker­hos­sa tois­ten tapaa­mi­sen ja raa­tai­lun sekä ihan vaan ren­non yhdessäolon.

– Muu­ten­han sitä tuli­si hel­pos­ti jää­tyä vaan kotiin. Var­sin­kin sit­ten, kun lii­kun­ta­ky­ky alkaa hei­ke­tä, Eila Sal­me­la sanoo.

Jää­lis­sä pit­kään asu­nut, mut­ta nyt jo kau­pun­kiin muut­ta­nut Esko Mus­to­nen ker­too, että vaik­ka asuin­paik­ka on vaih­tu­nut, on muka­va aina läh­teä tut­tuun poruk­kaan kuu­lu­mi­sia vaihtamaan.

Ker­ho­tuo­kion aika­na kerät­tiin täl­lä ker­taa myös osal­lis­tu­jia suku­pol­vi­ruo­kai­luun ja hiih­to­kil­pai­lui­hin sekä poh­dit­tiin muun muas­sa pie­nen hiih­to- tai käve­ly­ret­ken jär­jes­tä­mis­tä Kokkokankaalle.

Kii­min­gin elä­ke­läi­set ry:llä on rei­lut 160 jäsen­tä ja yhdis­tys toi­mii aktii­vi­ses­ti Jää­lin mut­ta myös Kii­min­gin alu­eel­la. Yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja on Jor­ma Han­he­la. Pori­na­ker­hon lisäk­si on muun muas­sa muis­ti­ker­hoa, lau­lu­köö­riä ja käsi­työ­ker­hoa. Vapaa­eh­toi­sia on kirk­ko­väär­tei­nä ja osa tekee vapaa­eh­tois­ta van­hus­työ­tä. Yhdis­tys jär­jes­tää jäse­nil­leen myös monen­lai­sia reis­su­ja muun muas­sa kyl­py­löi­hin tai teattereihin.

Kou­lu­muis­tois­ta keh­key­tyi ker­hon aika­na mon­ta tari­naa. Jää­li­läi­nen Irma Läm­sä ker­toi­li tari­naa Yli-Iin Tan­ni­ky­län kou­lul­ta. Mie­leen oli muun muas­sa eräs ker­ta, kun tuu­raa­ja­na ollut opet­ta­ja komen­si oppi­laat riviin tupak­ki­tar­kas­tuk­sen teh­däk­seen. Opet­ta­jan tar­kas­taes­sa oppi­lai­den tas­ku­ja, hän erään oppi­laan koh­dal­la par­ka­si ja läh­ti kan­nat kopis­ten pois pai­kal­ta, eikä enää koko päi­vä­nä tul­lut pai­kal­le. Kysei­nen oppi­las ker­toi sit­ten toi­sil­le oppi­lail­le, että opet­ta­ja oli tas­kun rei­jäs­tä tun­te­nut jotain sin­ne kuu­lu­ma­ton­ta. Täs­tä oli­vat oppi­laat saa­neet hyvät nau­rut ja opet­ta­ja ken­ties elä­män mit­tai­sen trauman.

Läm­sä muis­te­li myös sitä, miten eräs poi­ka oli hän­tä kou­luai­ka kovas­ti nimi­tel­lyt, ja miten hyväl­tä sit­ten oli­kaan tun­tu­nut, kun hän oli huo­man­nut, että ei poi­ka edes osan­nut lausua sanaa Egyp­ti oikein vaan sanoi sen Epyk­ti. Sit­ten ei kiusaa­mi­nen­kaan tun­tu­nut enää pahalta.

Pudas­jär­vel­lä kou­lun­sa käy­nyt Nii­lo Oja­la muis­te­li myös kou­lu­kiusaa­mi­seen liit­ty­vää tari­naa. Sii­nä Iinat­ti­jär­vel­tä Poi­ju­lan kou­lul­le tul­lut uusi poi­ka oli alka­nut kiusa­ta nuo­rem­pi­aan. Kou­lun pojat oli­vat päät­tä­neet antaa kiusaa­jal­le ope­tuk­sen sakin­hi­vu­tuk­sen muo­dos­sa. Kiusaa­mi­nen kyl­lä lop­pui sii­hen, mut­ta pojat sai­vat myös itse opet­ta­jal­ta muis­tu­tuk­sen, että mois­ta toi­min­taa ei saa jat­kaa. Oja­la miet­ti pori­na­ker­hos­sa, miten ihmees­sä tuon kou­lu­kiusaa­mi­sen sai­si nykyi­sin lop­pu­maan ja tote­si, että ehkä mui­den oppi­lai­den sel­vä vies­ti kiusaa­jal­le kiusaa­mi­sen sopi­mat­to­muu­des­ta on oikein hyvä keino.

Samaa kou­lua Pudas­jär­vel­lä oli Oja­lan kans­sa käy­nyt Lah­ja Han­he­la, joka ker­toi tari­naa ulko­huus­sin sei­nään ilmes­ty­nees­tä sopi­mat­to­mas­ta kai­ver­ruk­ses­ta, jon­ka teki­jäk­si pal­jas­tui lopul­ta naa­pu­ri­kou­lun oppi­las, joka oli hiih­to­kil­pai­lu­jen aikaan sei­nää kai­ver­rel­lut. Sitä Han­he­la ei muis­ta, kävi­kö poi­ka itse työn­sä jäl­jet kor­jaa­mas­sa vai sel­vi­si­kö hän pel­käl­lä puhuttelulla.

Ulko­huus­sit aiheut­ti­vat monen­mois­ta kom­mel­lus­ta men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä kou­luis­sa. Jää­lis­sä kou­lun­sa käy­nyt Heli­nä Sil­ta­kos­ki muis­te­li, miten pojat yrit­ti­vät tir­kis­tel­lä huus­siin taka­kaut­ta, mut­ta sai­vat tytöil­tä tar­vit­taes­sa läk­sy­tyk­sen saman tien. Sil­ta­kos­ki myös muis­te­li, miten lyhyt kou­lu­mat­ka Jää­lis­sä vaih­tui oppi­kou­lun alkaes­sa pyö­räl­lä kul­jet­ta­vaan kou­lu­mat­kaan Tui­raan saakka.

Jää­li­läi­nen Kale­vi Kuha ker­toi, että hänel­lä oli lap­suu­des­saan har­vi­nai­sen lyhyt kou­lu­mat­ka, sil­lä se oli vain keit­tiön ja pir­tin väli­mat­kan mit­tai­nen. Kou­lua kun käy­tiin Kuhan pir­tis­sä Pudasjärvellä.

Mai­ja Kerä­sel­lä puo­les­taan oli niin pit­kä kou­lu­mat­ka, että hän sai jää­dä opet­ta­jan luok­se asu­maan. Opet­ta­ja val­voi tytön läk­syt tark­kaan, mut­ta myös keit­ti aina iltai­sin kaa­kao­ta. Kerä­nen ajat­te­lee jäl­keen­päin, että opet­ta­jan täy­tyi olla hyvä­sy­dä­mi­nen ihmi­nen, kun otti lap­sen luok­seen asumaan.