Haluan pul­laa vanhanakin

Nyky­maa­il­ma on pul­lol­laan mie­len­sä­pa­hoit­ta­jia. Nyt joku pahoit­ti mie­len­sä sii­tä, että iäkäs ihmi­nen saa pul­laa hoi­va­ko­dis­sa. Heti piti ottaa puheek­si nuo­rim­man lap­sen kans­sa se, että jos minä saan van­hoil­la päi­vil­lä­ni pul­laa tai mui­ta herk­ku­ja hoi­va­ko­dis­sa, niin sii­tä ei saa pahoit­taa miel­tän­sä. Haluan pul­laa, mitä tuo­reem­paa sen parem­pi. Jos siis pää­dyn hoivakotiin. 

Aloin poh­tia, mitä muu­ta sii­nä pis­tees­sä haluai­sin. Minä haluai­sin kah­vin kans­sa Tur­kin­pip­pu­rei­ta. Sal­miak­ki­sia tai hedel­mäi­siä, mie­lui­ten vuo­ro­tel­len. Sit­ten luu­len, että haluai­sin myös ilta­nau­kut. Vaik­ka jek­kua tai kon­jak­kia. Ihan liraus riit­tää, sen ver­ran, että ei alko­ho­li­soi­tu­mi­nen uhkaisi.

Vähän ärsyt­täi­si, jos omat lap­set alkai­si­vat valit­taa, jos oli­si niin onnel­li­nen tilan­ne, että tar­jol­la oli­si muu­ta­kin kuin sose­keit­toa ja kiis­se­lei­tä. Kave­rin kans­sa lenk­ki­po­lul­la mie­tit­tiin, että sit­ten kun mei­dän ikä­luok­kam­me on hoi­va­ko­deis­sa, onko­han tar­jol­la sus­hia ja ham­pu­ri­lai­sa­te­rioi­ta. Näh­tä­väk­si jää.

Ulos­kin muu­ten haluai­sin, ainas­kin kol­mes­ti päi­väs­sä. Aamul­la aamu­kas­tet­ta ihas­te­le­maan, päi­väl­lä var­jos­ta aurin­koa ihas­te­le­maan ja illal­la kuu­laal­le tai­vaal­le tui­jot­te­le­maan. Sit­ten haluai­sin kuol­la kuusen juu­rel­le ihan rau­has­sa täh­ti­tai­vaan alle. Täy­tyy kui­ten­kin toi­voa, että ei jou­du hoivakotiin.