Iin metsänhoitoyhdistyksen järjestämä raivaussahakurssi keräsi Iin Mäntyselkään kymmenkunta metsänhoidosta kiinnostunutta henkilöä. Naisille suunnatun kurssin vetäjätkin edustivat osallistujien kanssa samaa sukupuolta, kun satakuntalaisen MetsuriTrio ‑yrityksen siskokset Ella ja Anna Hautaviita yhdessä Emilia Määtän kanssa ryhtyivät opastamaan kurssilaisia raivaussahan käytön saloihin.
Koulutus kävikin kolmikolta varsin reippaissa ja iloisissa merkeissä, trion toiminta kun muistutti Ankkalinnan Tupu, Hupu ja Lupu ‑kolmikkoa — yksi aloitti lauseen, toinen jatkoi ja kolmas heitti vielä perään täydentävän kommentin. Vaikka kurssin tunnelma säilyi koko päivän rennon hilpeänä, saivat osallistujat vankan tietopaketin sekä raivaussahan käsittelystä että raivauksen suorittamisesta taimikossa, joka kasvoi kaikkea muuta enemmän kuin siihen istutettuja mäntyjä.
Lopuksi saatiin vielä vinkkejä sahan tavallisimmista huoltotoimista, kuten teroituksesta ja terän vaihtamisesta sekä ilmansuodattimen puhdistuksesta.
Opetus aloitettiin aivan alkeista eli valjaiden pukemisesta siten, että ne tulevat päälle ergonomisesti oikein. Silloin myös saha sijoittuu siten, etteivät kädet ole ranteista mutkalla vaan melko suorassa sekä asento luontevan tuntuinen.
– Jos hartiat kipeytyvät, voi valjaiden säätöä korjata. Rintatuki esimerkiksi ei saa painaa eikä lantion hihna olla liian löysällä. Myös sahan asento on tärkeä, sen pitäisi sijoittua siten, että terä on noin 20–30 sentin korkeudella maasta silloin, kun kahvoista ei pidetä kiinni, Ella Hautaviita näytti.
Raivaushommiin sopiva vaatetus askarrutti osanottajia etenkin työn turvallisuutta pohtiessa. Metsurikolmikon varustuksena olivat viiltosuojahousut ja turvakengät, mutta kummatkaan eivät heidän mukaansa ole välttämättömiä. Raivaussahassa terän sektorisuoja estää terän osumisen jaloille, vaikka se irtoaisi, minkä tosin metsureiden mukaan yleensä kyllä huomaa äänestä jo ennen kuin terä irtoaa.
– Nilkkaa tukevat kengät ja hieman paksummat housut ovat kyllä tarpeen sekä tietysti hyvät käsineet ja metsurin kypärä.
Kohtalaisen painavana työvälineenä raivaussaha vaatii hyvän sahaustekniikan, jonka merkitystä kurssin vetäjätkin korostivat.
– Ryhdikäs asento ja mahdollisimman suora selkä, käytetään jalkoja ja lantiota eikä vain kierretä yläkroppaa, eikä missään tapauksessa varsinkaan kurkotella. Liike lähtee lantiosta, ja kaasun käyttö pitää olla tasaisen reipasta, kävi komento.
Kun sahaan oli tutustuttu, ryhdyttiin tositoimiin varhaisperkausalueella, missä taimikko koostui enimmäkseen tiheään kasvavista koivuista, joista kookkaimmat olivat jo useiden metrien mittaisia, kun alueelle istutetut männyt taas taistelivat elintilastaan häthätää metrin korkuisina.
Kurssilaisten keskuudessa syntyikin kiivas aprikointi, mitä alueelta pitäisi poistaa. Monella oli kyllä jo käsitys, montako tainta narun avulla mitatulle koealalle pitäisi jäädä, mutta mitä ne taimet olisivat, olikin jo hankalampi selvittää. Metsurikolmikon ohjeilla alkoi sekin valjeta samoin kuin järkevä tapa toteuttaa raivaus käytännössä.
– Sahuu suunnataan siten, etteivät kaadetut rungot peitä omaa kulkuväylää. Jos aloittaa työn vaikkapa kuvion takareunasta, ei tarvitse itse juurikaan liikkua raivatulla alueella. Yleensäkin kannattaa aloittaa käsiteltävänä olevan kuvion reunasta, trion jäsenet ohjeistivat.
Sahaamisen ohessa opeteltiin myös oikea tapa raivaussahan terän teroitukseen sekä käytiin läpi terän vaihto, sytytystulpan irrotus sekä suodattimen puhdistus. Sen tukkeutuminen vie sahasta tehon, ja säännöllinen puhdistaminen myös säästää sahaa.
Kurssilaisten keskuudessa päivä koettiin äärimmäisen antoisaksi, ja useammankin osallistujan silmissä kajasteli jo oman raivaussahan hankinta. Muutamalla toki oli sahan käytöstä jo jonkinlaista aiempaakin kokemusta, mutta uutta oppia hekin kokivat opetuksesta roppakaupalla saaneensa.