Yhteis­met­sän osak­kaat tutus­tu­mas­sa tuulivoima-alueeseen

Iiläis­ten met­sä­no­mis­ta­jien Pah­ka­kos­kel­la sijait­se­van enklaa­vin eli ulko­pals­tan alu­eel­le ovat nous­seet Pah­ka­kos­ken tuu­li­voi­ma­puis­ton ensim­mäi­set voi­ma­lat. Kaik­ki­aan voi­ma­loi­ta raken­ne­taan alu­eel­le kol­me­kym­men­tä, jois­ta yhdek­sän­tois­ta koho­aa iiläis­ten yhteis­met­sän alu­eel­le. Loput raken­ne­taan yksi­tyis­ten maa­no­mis­ta­jien mail­le, kui­ten­kin enklaa­vin rajo­jen sisä­puo­lel­le, eli nii­den­kin osal­ta maa­no­mis­ta­jat ovat iiläisiä.

Voi­ma­lat raken­nut­taa tuu­li­voi­mayh­tiö Ilma­tar, ja voi­ma­loi­den napa­kor­keus on 160 met­riä sekä pyyh­käi­sy­kor­keus 245 met­riä. Tuu­li­puis­ton koko­nais­te­ho on kaik­ki­aan 186 MW.

Pah­ka­kos­ken yhteis­met­sä jär­jes­ti vii­me vii­kol­la osak­kail­leen tutus­tu­mis­ret­ken raken­teil­la ole­vaan tuu­li­puis­toon. Ret­ki kiin­nos­ti­kin useam­paa kym­men­tä yhteis­met­sän osa­kas­ta, joten enklaa­vil­le mat­kat­tiin täy­si­ko­koi­sel­la lin­ja-autol­la. Tie­yh­teys alu­eel­le on aiem­min kul­ke­nut Pah­ka­kos­ken voi­ma­lai­tok­sen ylit­se, mut­ta voi­ma­loi­den osien kul­jet­ta­mis­ta var­ten on pitä­nyt raken­taa toi­nen, osin uusi reit­ti Yli-Iis­tä Kii­min­kiin suun­tau­tu­van tien suunnalta.

Tuu­li­puis­to­vie­rai­lua isän­nöi­vät Ilmat­ta­rel­ta pro­jek­ti­pääl­lik­kö Niklas Löf sekä työ­maa­pääl­lik­kö­nä Pah­ka­kos­kel­la toi­mi­va Pet­ri Aino­nen.

Vie­rai­lu sekä käyn­nis­tyi että päät­tyi Ilmat­ta­ren edus­tus­ti­loi­hin, jot­ka on raken­net­tu hank­keen pää­to­teut­ta­jan Sil­vas­ti Oy:n huol­to­ra­ken­nuk­sen yhtey­teen. Huo­neis­tos­ta löy­tyy kokous­ti­la keit­tiö­nurk­kauk­si­neen sekä sau­na ja wc. Ennen voi­ma­la-alu­eel­le siir­ty­mis­tä käy­tiin läpi tur­val­li­suus­sään­nöt sekä puet­tiin ylle huo­mio­lii­vit ja suo­ja­ky­pä­rät. Tutus­tu­mis­kier­rok­sen pää­tyt­tyä palat­tiin samoi­hin tiloi­hin kah­vil­le sekä saa­maan lisäin­foa tuu­li­voi­ma­puis­ton toiminnasta.

Voi­ma­la-alu­eel­la liik­ku­mi­nen sai monen muka­na oli­jan pään pyö­räl­le, sil­lä ties­töä alu­eel­la on kol­men­kym­me­nen kilo­met­rin ver­ran. Vie­rai­lu­päi­vä­nä oli meneil­lään kah­dek­san­nen alu­eel­le raken­net­ta­van voi­ma­lan sii­pien nos­to­työ, jota vie­rai­den­kin oli tar­koi­tus pääs­tä seu­raa­maan. Nos­to kui­ten­kin vii­väs­tyi, kos­ka maas­sa odot­ta­vien sii­pien pääl­le oli ker­ty­nyt lun­ta ja jää­tä, joka ennen nos­toa täy­tyi poistaa.

Mat­ka­lai­set sai­vat kuul­la, että yhden tuu­li­voi­ma­lan kokoa­mi­nen vaa­tii kaik­ki­aan kol­me­tois­ta nos­toa, sil­lä tor­ni­loh­ko­ja on seit­se­män. Hui­pul­le tule­vat puo­les­taan kone­huo­ne, voi­man­siir­to­yk­sik­kö, napa ja sii­vet. Lähel­tä näh­ty­nä maas­sa nos­toa odot­ta­vat voi­ma­lan osat herät­ti­vät mas­sii­vi­suu­ten­sa vuok­si kävi­jöis­sä run­saas­ti kom­ment­te­ja, ja kysy­myk­siä­kin mat­kaop­pail­le esi­tet­tiin ahkerasti.

Kier­rok­sen päät­teek­si vie­raat pää­si­vät vie­lä tutus­tu­mis­käyn­nil­le säh­kö­ase­maan, mis­tä tuu­li­puis­tos­sa tuo­tet­tu säh­kö saa­daan siir­to­lin­jan kaut­ta Jak­ku­ky­läs­sä sijait­se­val­le Iso­kan­kaan säh­kö­ase­mal­le ja siel­tä edel­leen verkkoon.

Iin met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­jan Hen­ri Tur­ti­sen mukaan yhteis­met­sän osak­kaat ovat olleet tyy­ty­väi­siä alu­een saa­mi­ses­ta tuu­li­voi­ma­käyt­töön, tie­tää­hän se osak­kail­le tulo­ja. Ret­ke­läis­ten kes­kuu­des­sa tuu­li­puis­ton alue herät­ti toi­saal­ta kes­kus­te­lua­kin, sil­lä sen miel­let­tiin näyt­tä­vän enem­män teol­li­suusa­lu­eel­ta kuin met­säl­tä. Tei­den vie­ril­lä havait­tiin sil­ti aina­kin jänis­ten ja mui­den pie­nem­pien eläin­ten jäl­kiä, mikä todis­ti met­sis­sä elä­mää liik­ku­mi­ses­ta ja muus­ta häli­näs­tä huo­li­mat­ta olevan.

Pah­ka­kos­ken ulkopalsta

Enklaa­vi on alun perin syn­ty­nyt 1800-luvul­la iso­jaon aika­na, kun Ete­lä-Iin tilal­li­sil­le on loh­kot­tu lisä­mai­ta Pah­ka­kos­kel­la sijain­neis­ta kruu­nun­mais­ta. Yli-Iin itse­näis­tyes­sä omak­si kun­nak­seen on alue jää­nyt edel­leen iiläis­ten omis­tuk­seen. Lisä­maan pals­tat ovat olleet pit­kiä ja kapei­ta kul­kien koko enklaa­vin läpi, min­kä takia 1980-luvul­la halut­tiin tilus­ra­ken­net­ta jär­ke­vöit­tää ja aloi­tet­tiin uus­ja­ko. Tilus­jär­jes­te­lyt saa­tiin vie­tyä lop­puun seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä, ja yhteis­met­sä perus­tet­tiin vuon­na 1996. Nykyi­sel­lään yhteis­met­sän pin­ta-ala on vajaat kak­si­tu­hat­ta heh­taa­ria ja osak­kai­ta 78. Koko enklaa­vi on kool­taan noin vii­si­tu­hat­ta heh­taa­ria ja yhteis­met­sän lisäk­si yksi­tyi­siä maa­no­mis­ta­jia viitisenkymmentä.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.