Vas­ta-alka­ja­kin oppii islantilaisneuleen

Upeat islan­ti­lais­neu­leet kir­ja­vi­ne kaar­rok­kei­neen sekä koro­na-ajan ilmiö neu­loo­si ovat innos­ta­neet iiläi­siä kan­sa­lais­opis­ton kurs­sil­le islan­ti­lais­puse­roi­ta neu­lo­maan. Kiin­nos­tus on ollut niin val­tai­sa, että alun perin syys­lu­ku­kau­den mit­tai­sen kurs­sin jat­kok­si aloi­tet­tiin tam­mi­kuus­sa uusi kurs­si, muu­toin oli­si osa osal­lis­tu­jis­ta jää­nyt koko­naan ulkopuolelle.

Kun lyhyt­kurs­si­na jär­jes­tet­ty kevät­lu­ku­kau­den rupea­ma päät­tyi hel­mi­kuun lopus­sa, oli puse­roi­ta jo ehti­nyt val­mis­tua lukui­sia niin las­ten kuin aikuis­ten koos­sa sekä luke­mat­to­mil­la eri väriyh­dis­tel­mil­lä. Myös lan­ka­vaih­toeh­to­ja islan­ti­lais­neu­lei­siin löy­tyy val­ta­vas­ti, yhteis­tä niil­le ovat vain vil­lan suu­ri osuus lan­gan koos­tu­muk­ses­ta sekä neulomistapa.

– Perin­tei­ses­ti islan­ti­lais­puse­ro neu­lo­taan alhaal­ta ylös pyö­reä­nä kai­na­loi­hin asti, sit­ten teh­dään hihat ja lopuk­si yhdis­te­tään kaik­ki osat ja jat­ke­taan kau­luk­seen saak­ka. Nykyi­sin puse­ron voi teh­dä myös ylhääl­tä alas, mut­ta sil­loin työ tun­tuu pai­na­vam­mal­ta. Molem­mil­la tavoil­la on omat hyvät puo­len­sa, ker­toi­lee neu­le­kurs­sin vetä­jä Sir­pa Juuso­la.

Lan­ka­na islan­ti­lais­neu­lees­sa voi alku­pe­räi­sen islan­ti­lais­vil­lan ohel­la olla esi­mer­kik­si nor­ja­lai­sen tai ahve­nan­maa­lai­sen lam­paan vil­las­ta keh­rät­ty tuo­te. Myös kotoi­sen suo­men­lam­paan vil­la kel­paa, ja syn­tyy val­mis­ta alpa­kan­kin vil­las­ta keh­rä­tys­tä langasta.

– Islan­ti­lai­nen samoin kuin Ahve­nan­maan lam­paan vil­la hyl­kii kos­teut­ta vie­lä lan­ka­na­kin, kos­ka seas­sa on sekä peh­myt­tä poh­ja­vil­laa että kar­keam­paa pääl­lys­vil­laa. Esi­mer­kik­si kotoi­sen suo­men­lam­paam­me vil­las­sa tätä omi­nai­suut­ta ei ole, mut­ta toi­mi­van ja muka­van neu­leen suo­men­lam­paan vil­las­ta­kin saa, Juuso­la toteaa.

Työn haas­ta­vuu­teen vai­kut­taa myös lan­gan pak­suus, johon myös löy­tyy rei­lus­ti vaih­toeh­to­ja. Mitä pak­sum­pi lan­ka, sitä nopeam­min tulee val­mis­ta. Myös val­miin puse­ron lop­pu­kä­sit­te­lyyn ja jat­kos­sa pese­mi­seen liit­tyy omat nik­sin­sä, jois­ta kan­nat­taa ottaa sel­vää. Juuso­lan mukaan esi­mer­kik­si tuu­le­tus ja lumi­pe­su ovat hyviä vaih­toeh­to­ja, kone­pe­sus­sa sen sijaan tuo­te saat­taa kutis­tua jopa vil­la­pe­sun ohjel­maa käytettäessä.

Kurs­si­lai­set Hei­di Sääs­ki­lah­ti ja Anit­ta Lau­ri­la ker­toi­vat yllät­ty­neen­sä, kuin­ka hel­pos­ti islan­ti­lais­neu­leen teke­mi­nen on suju­nut, kum­pi­kaan kun ei ker­to­man­sa mukaan ole aiem­min neu­lo­nut mitään suk­kia tai pipoa suurempaa.

– Itse asias­sa olen aina inhon­nut käsi­töi­tä, nau­roi Sääs­ki­lah­ti, jon­ka käsis­sä kui­ten­kin oli syn­ty­mäs­sä jo tal­ven toi­nen islan­ti­lais­puse­ro, täl­lä ker­taa lap­sen koossa.

Työn vai­keim­mak­si osak­si nai­set pal­jas­ti­vat kuvioi­sen kaar­rok­keen, jon­ka neu­lo­mis­ta he toi­saal­ta kuva­si­vat myös työn mie­len­kiin­toi­sim­mak­si osaksi.

– Kuvion teko on hidas­ta ja vaa­tii kes­kit­ty­mis­tä. Vir­he tulee hel­pos­ti, ja se myös erot­tuu val­miis­ta­kin työs­tä hel­pos­ti, joten pur­ka­maan­kin jou­tuu. Lisäk­si kuvio­neu­lees­ta tulee hel­pos­ti joko lii­an löy­sää tai lii­an tiuk­kaa, he sanai­li­vat mui­den kurs­si­lais­ten nyökytellessä.

Islan­ti­lais­neu­lei­ta teke­mään oli kurs­sil­le uskal­tau­tu­nut yksi mies­kin, joka tosin ei halun­nut ker­toa nime­ään jul­ki­suu­teen. Aivan kel­ta­nok­ka neu­lo­mi­sen suh­teen hän­kään ei sil­ti ole, vaan pipo­ja hän tun­nus­ti jo nuo­rem­pa­na teh­neen­sä. Työn alla oli hänel­lä­kin vii­mei­se­nä kurs­si-ilta­na puse­ro, jos­ta on tulos­sa kak­si­vä­ri­nen, ja jon­ka on tar­koi­tus val­mii­na pää­tyä hänen vai­mon­sa ylle.

Sir­pa Juuso­la ker­toi neu­le­kurs­sien osal­lis­tu­jil­ta nous­seen esiin toi­vei­ta laa­jem­man “lan­ka­kurs­sin” jär­jes­tä­mi­ses­tä jat­kos­sa. Neu­lo­mi­sen ohel­la tule­van kurs­sin sisäl­töön on toi­vot­tu esi­mer­kik­si virk­kaus­ta sekä pitsinnypläystä.

Iiläis­neu­leen mal­lia hae­taan kilpailulla

Iin kan­sa­lais­opis­to jär­jes­tää suun­nit­te­lu­kil­pai­lun, jon­ka tavoit­tee­na on löy­tää Iil­le oma neu­le­mal­li. Ideoin­ti­kil­pai­lu on suun­nat­tu kai­ke­ni­käi­sil­le, ja se on kai­kil­le avoin. Osal­lis­tuak­seen ei tar­vit­se osa­ta laa­tia neu­leel­le val­mis­tus­oh­jet­ta tai teh­dä sii­tä val­mis­ta työ­tä, vaan esi­mer­kik­si piir­ros riit­tää, joten osal­lis­tu­mis­kyn­nys kisaan on mata­la. Jär­jes­tä­jät toi­vo­vat­kin kil­pai­luun run­sas­ta osal­lis­tu­ja­mää­rää ja koros­ta­vat, että tär­kein­tä on tari­na eli kuvaus sii­tä, mikä kysei­ses­tä mal­lis­ta tekee juu­ri Iin oman.

Kil­pai­lun osal­lis­tu­mi­sai­ka on 14.3. — 29.4., min­kä jäl­keen Ii-Ins­ti­tuu­tin raa­ti valit­see par­haat ehdo­tuk­set ylei­sön äänes­tet­tä­vik­si. Raa­din muo­dos­ta­vat Ii-Ins­ti­tuut­ti lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­ja Sir­pa Varan­ka ja Iin hyvin­voin­ti­joh­ta­ja Tar­ja Rah­ko­la sekä Iin kan­sa­lais­opis­ton vs. tai­to- ja tai­de­ai­nei­den vas­tuu­opet­ta­ja Hen­na­riik­ka Lohi ja käden­tai­to­jen opet­ta­ja Sir­pa Juuso­la. Ylei­söää­nes­tys mal­lis­ta käy­dään tou­ko­kuun lopul­la, ja kil­pai­lun voit­ta­ja jul­kis­te­taan vii­kol­la 22. Kisan voit­ta­ja pal­ki­taan 200 euron lah­ja­kor­til­la käsi­työ­liik­kee­seen. Lisä­tie­to­ja kil­pai­lus­ta löy­tyy Iin kan­sa­lais­opis­ton internet-sivuilta.