Uusi suku­pol­vi tart­tuu roh­keas­ti uuteen

Yli-Olha­vas­sa sijait­se­val­la Pik­kusuon lyp­sy­kar­ja­ti­lal­la on vaih­det­tu suku­pol­vea kai­kes­sa rau­has­sa ja hil­jai­suu­des­sa. Valt­te­ri Pako­ses­ta tuli viral­li­ses­ti maa­ti­lan isän­tä hie­man yli vuo­si sit­ten. Tii­na-vai­mon kans­sa he ovat asu­neet maa­ti­lal­la ja pyö­rit­tä­neet sen toi­min­taa yhdes­sä kui­ten­kin jo rei­lut kol­me vuotta.

– Nyt oli meil­le kai­kil­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hyvä aika vaih­dok­sen viral­lis­ta­mi­seen. Isäl­lä­ni Ilkal­la on vie­lä elä­kei­kään mat­kaa, ja nyt hän ehtii teh­dä omia hom­mi­aan kun­nol­la, kun pää­si irti tilan pyö­rit­tä­mi­ses­tä, Valt­te­ri Pako­nen tiivistää.

Valt­te­ri Pako­nen ker­too olleen­sa per­heen tilal­la töis­sä aina, lukuun otta­mat­ta lyhyt­tä puo­len vuo­den pät­kää opis­ke­luai­koi­na. Maa­ti­lan työt ovat siis mie­hel­le tut­tu­ja, ja sik­si isän­nän pai­kan otta­mi­nen ei tun­tu­nut muu­tok­se­na kovin suurelta.

Tii­na-vai­mol­le puo­les­taan maa­ti­la­työ oli täy­sin uut­ta. Hän nau­rah­taa, ettei tien­nyt yhtään, mihin ryh­tyi läh­ties­sään maa­ti­lan emännäksi.

– Aika hyvin olen omas­ta mie­les­tä­ni kui­ten­kin sopeu­tu­nut. Leh­mät ovat oikein mie­lui­sia työ­ka­ve­rei­ta, ja nii­den kans­sa puu­has­te­lu onkin oman­lais­taan tera­pi­aa, hymyi­lee Tii­na Pakonen.

Lyp­sy­kar­ja­ti­lal­la on tilan isän­nän mukaan täl­lä het­kel­lä arviol­ta sata leh­mää, jois­ta noin 80 on lyp­sys­sä. Tila työl­lis­tää myös Valt­te­ri Pako­sen Art­tu-vel­jen, mut­ta mui­ta ulko­puo­li­sia työn­te­ki­jöi­tä tilal­la ei ole.

– Ura­koit­si­joi­ta käy­täm­me jon­kin ver­ran kesäsesonkina.

Suku­pol­ven­vaih­dok­sen muka­naan tuo­mat muu­tok­set ovat Valt­te­ri Pako­sen mukaan pit­käl­ti arvo­maa­il­man poh­jal­ta toteu­tet­tu­ja kehittämistoimia.

– Isä­ni aika­na tilan toi­min­taa on kehi­tet­ty koko ajan, joten meil­lä oli val­miik­si hyvät ja nyky­ai­kai­set tilat sekä kun­nos­sa ole­va infra. Sik­si olen itse voi­nut panos­taa rei­lum­min esi­mer­kik­si eläin­ten hyvin­voin­tiin sekä oman säi­lö­re­hun tuo­tan­toon, Pako­nen kertoo.

Pako­sen mukaan uusien toi­min­ta­ta­po­jen omak­su­mis­ta ei pidä arkail­la, sil­lä se voi pidem­män pääl­le jar­rut­taa kehi­tys­tä. Hän ei halua omas­sa toi­min­nas­saan kan­gis­tua kaa­voi­hin, vaan perään­kuu­lut­taa uskal­lus­ta tart­tua uusiin asioi­hin roh­keas­ti. Hän on muun muas­sa suo­rit­ta­nut jon­kin aikaa sit­ten tila­sie­men­nys­kurs­sin, ja Tii­na-vai­mo on samal­la kurs­sil­la paras­ta aikaa.

– Minul­la on pal­jon visioi­ta tule­vai­suut­ta var­ten tilan toi­min­toi­hin liit­tyen, mut­ta ne ovat pidem­män aika­vä­lin sisäl­lä tapah­tu­via uudis­tuk­sia. Äkki­sel­tään tulee mie­leen nuor­kar­jan tilo­jen kehit­tä­mi­nen ja laa­jen­nus – siten sai­sim­me hyö­dyn­net­tyä nave­tan täy­den kapa­si­tee­tin ja teh­tyä enem­män tilaa lyp­sä­vil­le leh­mil­le, Pako­nen kuvailee.

Pako­nen tote­aa, että suku­pol­ven­vaih­dok­sen ajan­koh­ta ei ollut mis­sään nimes­sä kaik­kein ihan­teel­li­sin: alla oli koro­na­pan­de­mia, ja pian vaih­dok­sen viral­lis­ta­mi­sen jäl­keen alkoi Venä­jän hyök­käys­so­ta Ukrainaan.

– Kus­tan­nuk­set ovat nous­seet kovas­ti, ja on täs­sä saa­nut päh­käil­lä, että miten sääs­tö­jä voi­daan hakea ilman että tuot­ta­vuus las­kee. Muun muas­sa ruo­kin­taan on teh­ty iso­ja muu­tok­sia, ja las­kem­me vii­koit­tain, että mitä leh­mil­le kan­nat­taa syöt­tää ja miten.

Pako­nen aikoo inves­toi­da aurin­ko­pa­nee­lei­hin hel­pot­taak­seen säh­kö­ku­lu­ja. Lan­noit­tei­ta hän sai ostet­tua juu­ri edul­li­sem­min, kun hin­ta kävi het­ken aikaa hie­man alempana.

– Välil­lä on tun­tu­nut, että jos täs­tä sel­vi­ää, niin sel­vi­ää mis­tä vaan. Posi­tii­vi­sin mie­lin kui­ten­kin vien tilam­me toi­min­taa eteen­päin ja omia tavoit­tei­ta­ni koh­ti. Onhan se kui­ten­kin kun­nia-asia tuot­taa maa­il­man puh­tain­ta, suo­ma­lais­ta ruo­kaa, Pako­nen toteaa.

Pako­sel­la on myös toi­nen kun­nia­teh­tä­vä käyn­nis­sä: Pako­sen paris­kun­nan vuo­den van­ha Oska­ri-poi­ka on jo kovaa vauh­tia kas­va­mas­sa tule­vak­si tilaisännäksi.

– Ei mene kau­aa, kun Oska­ri kier­tää itsek­seen navet­taa pol­kut­rak­to­rin kyy­dis­sä, Pako­nen nauraa.

 

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.