Tot­ta ja tarua Iijokivarresta

Vas­ta ilmes­ty­nyt Poroa­jan Emmat ja Juhot ‑kir­ja sai alkun­sa, kun jää­li­läi­sen Eli­na Jun­tusen las­ten­lap­set kiin­nos­tui­vat van­hois­ta asioista.

– Ylä- ja ala-astei­käi­set las­ten­lap­set halusi­vat kuul­la koti­seu­dun van­hois­ta tapah­tu­mis­ta ja tavois­ta. Ker­toes­sa­ni heil­le tari­noi­ta­ni huo­ma­sin, että jutuil­le tai­taa olla ihan oike­aa tar­vet­ta. Pai­kal­lis­his­to­ria ja koko Suo­men his­to­ria on nyky­ajan opis­ke­li­joil­le aika etäistä.

Jun­tu­nen poh­ti, miten sai­si pake­toi­tua vii­mei­set 200 vuot­ta his­to­ri­aa sel­lai­seen muo­toon, että sii­hen tutus­tu­mi­nen oli­si help­poa ja viihdyttävää.

– Halusin tal­len­taa Poh­jois-Poh­jan­maan ja Suo­men his­to­ri­aa niin, että kir­jaan tuli­si tar­tut­tua nii­den­kin, joil­la ei taval­li­ses­ti ole tapa­na lukea kirjoja.

Luki­joil­ta onkin tul­lut jo kiit­tä­vää palautetta.

– On muka­vaa, että sitä on jak­set­tu lukea. Oli haus­ka tal­len­taa koti­seu­dun tapah­tu­mia ja vauh­dit­taa myös luki­joi­ta itse­ään ker­to­maan tari­noi­ta saman­kal­tai­sis­ta tapahtumista.

Kir­jan ensim­mäi­nen his­to­rial­li­nen novel­li sijoit­tuu vuo­teen 1819.

– Tuos­ta ajas­ta läh­tien on Suo­mea hal­lin­nut 19 eri hal­lit­si­jaa. Heis­tä jokai­sen kau­del­le olen kir­joit­ta­nut yhden novellin.

Ennen kuta­kin novel­lia luo­daan kat­saus Suo­men his­to­ri­aan ja käy­dään läpi tuon ajan hal­lit­si­ja. Itse novel­li on sekoi­tus fak­taa ja fik­tio­ta kui­ten­kin niin, että tari­na voi­si olla tot­ta. Tari­nan­sa kir­jas­sa ovat saa­neet esi­mer­kik­si Iin syys­mark­ki­nat, Porin nei­ti­nä tun­net­tu Eva Hind­ström ja Iin Ase­man sil­lan räjäyt­tä­mi­nen sota-aikana.

Kun­kin novel­lin päät­teek­si ker­ro­taan, mitä novel­lin tapah­tu­ma­pai­kal­le tai ihmi­sil­le tapah­tui myö­hem­min tai mitä pai­kal­la on nyt. Ja ihan lopuk­si mai­ni­taan vie­lä, kenel­le kukin tari­na on omistettu.

– Olen omis­ta­nut tari­noi­ta omil­le las­ten­lap­sil­le­ni ja lähi­su­ku­lais­ten vas­ta­syn­ty­neil­le. Tari­nois­sa­kin on omat yhty­mä­koh­tan­sa hei­hin, joil­le ne on omis­tet­tu. Näin las­ten van­hem­mat tajua­vat lukies­saan, kuin­ka tari­na liit­tyy hei­hin tai hei­dän sukuun­sa, Jun­tu­nen kertoo.

Tari­nat sijoit­tu­vat Iijo­ki­var­teen Iihin ja Yli-Iihin. Jun­tu­nen (o.s. Jur­va­kai­nen) on syn­ty­nyt Yli-Iin Jak­ku­ky­läs­sä, käy­nyt ensim­mäi­set vii­si kou­lu­luok­kaan­sa Maa­lis­maan kou­lus­sa ja yhteis­kou­lun Iissä.

– Minul­la on laa­ja suku, joka on elä­nyt pit­kään Kiiminki–Haukipudas–Yli-Ii-alueella. Tämä on ollut minul­le­kin tie­tyn­lai­nen seik­kai­lu syven­tyä joki­var­sien his­to­ri­aan ja asioihin.

Suku­puus­taan löy­ty­nei­tä ihmi­siä Jun­tu­nen on sijoit­ta­nut sovel­ta­vas­ti tari­noi­hin­sa. Iin ja Yli-Iin his­to­ria­tie­toa hän on poi­mi­nut alu­een ihmis­ten kir­joit­ta­mis­ta teoksista.

Poro­ra­jan Emmat ja Juhot on 72-vuo­ti­aan Jun­tusen ensim­mäi­nen kir­ja, mut­ta kir­joit­ta­mi­nen on ollut hänel­le aina läheis­tä. Hän on amma­til­taan graa­fi­nen suun­nit­te­li­ja, tie­dot­ta­ja ja main­osa­lan yrit­tä­jä. Kol­mio­kir­ja Oy:ssä AD:nä työs­ken­nel­les­sään hän suun­nit­te­li yhtiön leh­ti­ko­koel­maan las­ten­leh­ti Jekun, jon­ka pää­toi­mit­ta­ja­na hän toi­mi koko sen 40-vuo­ti­sen ilmes­ty­mi­sen ajan.

– Kir­joi­tin leh­den sadut, piir­sin teh­tä­vä- ja leik­ki­si­vut, valo­ku­va­sin kuvat ja suun­nit­te­lin leh­den koko­nai­sil­meen. Leh­teä myy­tiin leh­ti­pis­teis­sä ja tilaus­myyn­nis­sä. Lisäk­si Jek­ku oli Sääs­tö­pan­kin lap­sia­siak­kai­den pank­ki­leh­ti. Vii­mei­nen leh­ti ilmes­tyi syk­syl­lä 2020. Ehdin val­mis­taa yli 300 lehteä.

Eli­na Jun­tusen kir­joit­ta­mia satu­ja on jul­kais­tu myös cd-levyil­lä. Yksi suo­si­tuim­mis­ta on levy Satu­ja ja las­ten­lau­lu­ja. Sii­nä Jun­tusen kir­joit­ta­mia satu­ja lukee legen­daa­ri­nen näyt­te­li­jä Aulis Rosen­dahl. Levyn lau­lut ovat pää­osin Eli­na Jun­tusen puo­li­son Veik­ko Jun­tusen sanoit­ta­mia ja säveltämiä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.