Timo Räi­hä: Yli­ky­lien itse­näis­ty­mi­nen Yli-Iiksi

Iijoen ylä­juok­sun asu­tus­ta on kut­sut­tu ikia­jois­ta läh­tien yleis­ni­mel­lä Iin yli­ky­lät, niis­tä lähim­mät oli­vat Pirt­ti­tör­mä, Käl­kä­jä, Kar­ja­la (Siu­rua) sekä Siu­ruan­joen var­rel­la Kämä­rä (Tan­ni­la, Oijär­vi). Alu­een kun­nal­lis­ta eroa Iin kun­nas­ta suun­ni­tel­tiin ensi ker­ran jo 1888. Eroa­mis­han­ke jäi kui­ten­kin sil­loin toteu­tu­mat­ta. Oman seu­ra­kun­nan perus­ta­mis­ta ylä-Iijo­ki­var­ren kylil­le oli mie­tit­ty kau­an, sil­lä oli­han siel­tä kau­kai­sim­mil­ta nur­kil­ta pit­kät mat­kat Iin kir­kol­le. Hautajais‑, vih­ki­mis- kas­te- ym. toi­mi­tus­ten mat­kat oli­vat vai­val­loi­sia sekä papeil­le että seu­ra­kun­ta­lai­sil­le, ja har­voin etäi­sim­mil­lä kylil­lä pidet­tiin mitään juma­lan­pal­ve­lus- tai seuratilaisuuksia.

Tan­ni­lan kylä, oijär­ve­läis­ten kans­sa kau­kai­sim­pa­na kai­kis­ta Iin yli­ky­lis­tä, ajoi ensik­si kir­kon saa­mis­ta omal­le kyläl­le ja siu­rua­lai­sil­le jo 1860-luvul­la. Se aie jätet­tiin huo­miot­ta ja jäi sik­seen kus­tan­nuk­siin osal­lis­tu­jien vähäi­sen mää­rän vuok­si. Kun­nal­lis­a­se­tuk­sen voi­maan­tu­lo v. 1865 mää­rit­te­li, että jokai­nen itse­näi­nen seu­ra­kun­ta muo­dos­taa oman kun­nan. Tämä oli voi­ma­kas tah­don­li­sää­jä seu­raa­vien itse­näis­ty­mis­pyr­ki­mys­ten läpiviemiseen.

Vuon­na 1912 kokoon­tui­vat Yli-Iin seu­dun seu­ra­kun­ta­lai­set neu­vot­te­le­maan oman seu­ra­kun­nan perus­ta­mi­ses­ta ja aloi­tet­tiin jo nimien kerää­mi­nen kylä­läi­sil­tä asian vireil­le saa­mi­sen vakuu­dek­si. Vuon­na 1916 kokouk­ses­sa sit­ten valit­tiin edus­mie­het vie­mään tuo­mio­ka­pi­tu­lil­le ehdo­tus yli­ky­lien omas­ta seu­ra­kun­nas­ta. Tuo­mio­ka­pi­tu­li pää­tyi­kin anta­maan lausun­non, että uuden perus­tet­ta­van seu­ra­kun­nan nimek­si tulee Yli-Iin seu­ra­kun­ta. Nime­nä tuo Yli-Ii oli esiin­ty­nyt jo aikai­sem­min­kin jul­ki­suu­des­sa esim. v. 1890 se oli noin kir­joi­tet­tu­na erääs­sä leh­ti­mai­nok­ses­sa. Joten­kin noin se nimen muo­to ehkä pesiy­tyi sit­ten käy­tän­töön, pai­kal­li­sien käyt­tä­mäs­tä kut­su­ma­ni­mes­tä viral­li­sek­si nimek­si ja ilman muu­ta väli-viivalla?

Iin seu­ra­kun­nan kir­kon­ko­kous tyr­mä­si tuon tuo­mio­ka­pi­tu­lin ehdo­tuk­sen vedo­ten etäi­syyk­siin ja talou­del­li­siin puo­liin molem­mis­sa instansseissa.

Tuos­ta pää­tök­ses­tä äkä­mys­ty­nee­nä Yli-Iin isän­nät Her­man­ni, Saka­ri, Aukus­ti, Juho ja Jaak­ko etu­ne­näs­sä vaa­ti­vat tuon pää­tök­sen hyl­kää­mis­tä ja teki­vät kat­ta­van vas­ti­neen Iin kun­ta­ko­kouk­sel­le ja vie­lä usean vir­ka­hal­lin­non puol­to­lausun­to­jen kera tuo­mio­ka­pi­tu­liin. Puol­to­lausun­not käsit­ti­vät Suo­men Senaa­tin Kir­kol­lis­ta­mis­toi­mi­kun­nan kier­to­kir­jeen, Kuo­pion Hiip­pa­kun­nan Tuo­mio­ka­pi­tu­lin pöy­tä­kir­jaot­teen sekä Yli-Iin seu­ra­kun­nan kir­kon­ko­kous­ten pöy­tä­kir­jaot­teet mar­ras­kuu 1922 sekä tam­mi­kuul­ta 1923.

Iin Kirk­ko­neu­vos­to tie­si ja mai­nit­si jo jou­lu­kuus­sa 1917 pide­tys­sä kokouk­ses­saan, että esim. Tan­ni­lan kylä tulee eroa­maan Iin Seu­ra­kun­nas­ta 1. tou­ko­kuu­ta 1918 alkaen…samoin käy muil­le­kin tule­van Yli-Iin mää­rä­tyil­le kylil­le. Tämä asia­han oli sel­keäs­ti annet­tu tie­dok­si Tuo­mio­ka­pi­tu­lin kir­jeel­lä No 5/295 K.D. 16/403 Kirk. T. 1917 ja sen seu­rauk­se­na Senaa­tin hyväk­si näke­mäl­lä mää­räyk­sel­lään asian lop­puun vie­mi­sek­si. Yli-Iihän oli jo täyt­tä­nyt kaik­ki vel­voit­teet pääs­täk­seen itse­näi­sek­si kirkkoseurakunnakseen.

Täs­tä asias­ta oli syn­ty­nyt aluk­si pie­ni­muo­toi­nen kaplak­ka ja asia rat­kais­tiin Maa­her­ra M. von Nan­dels­tad­hin alle­kir­joit­ta­mal­la mah­ti­käs­kyl­lä diaa­ri­nu­me­rol­la 483/256/1923 No 7484. Matts von Nan­dels­tadh oli Oulun Lää­nin Kuver­nöö­ri elik­kä Maa­her­ra 1917 – 1925.

Iin kun­nan­val­tuus­to kut­sut­tiin kool­le sakon uhal­la sen jäl­keen, ja myön­si lain­mu­kai­sen itse­näis­ty­mi­sen ja näin ollen eron Iin kun­nas­ta tam­mi­kuun 1. päi­väs­tä 1924 läh­tien. Samal­la Yli-Iil­le valit­tiin kun­nal­li­set vir­ka­mie­het sekä kes­kus­vaa­li­lau­ta­kun­nan edus­ta­jat. Näin Yli-Iis­tä tuli oma kun­tan­sa vuo­den 1924 alus­sa. Yli-Iin kun­taan kuu­lui­vat Tan­ni­la, Kar­ja­la ja Jak­ku­ky­lä ja sen asu­kas­lu­ku oli noin 3000 eli kol­man­nes Iin kun­nan sil­loi­ses­ta asu­kas­lu­vus­ta. Pin­ta-alal­taan uusi kun­ta oli noin 200 km² eli vii­des­osa enti­ses­tä Iistä.

Iin Kir­kon­kir­jo­jen mer­kin­tö­jen mukai­ses­ti ensim­mäi­set pal­jas­jal­kai­set Yli-Iiläi­set oli­vat Kar­ja­lan­ky­läs­sä 1. tam­mi­kuu­ta 1924 syn­ty­neet Kaar­lo Kale­vi Kak­ko sekä Ensi Lem­pi Orvok­ki Hätä­lä (myöh. Kakko).

Vuon­na 1935 Pudas­jär­ven Ala­kol­la­ja lii­tet­tiin Yli-Iihin ja siel­tä tuli 138 “katin­hän­tä­läis­tä” hen­keä lisää seu­ra­kun­nan väki­lu­kuun, ollen näin 2998 hlöä.

Kun­tain väli­nen omai­suu­den ja vel­kain jaon mää­rit­tä­vä jako­kir­ja alle­kir­joi­tet­tiin 7.11.1924. Uuden kun­nan toi­min­to­jen käyn­nis­tä­mi­nen oli monel­la tapaa vai­ke­aa. Oli puu­tet­ta sekä varois­ta että kyke­ne­vis­tä asian­hoi­ta­jis­ta. Varo­ja täy­tyi heti lai­na­ta ja oppia kehit­tä­mäl­lä ja neu­voa kysy­mäl­lä ennen asioi­ta hoi­ta­neil­ta. Tulo­jen ja meno­jen osit­ta­mi­nen ja tasaa­mi­nen vaa­ti useam­man vuo­den kir­jauk­set ja erittelyt.

Lie­kö alku­kau­den vai­keu­det osal­taan syy­nä sii­hen, että useis­sa kun­nan asuk­kais­sa ilme­ni halua liit­tyä takai­sin Iin kun­taan. Kai­ku-leh­des­sä oli nimit­täin 26.6.1928 seu­raa­va uutinen:

“Yli-iiläi­siä pyr­kii takai­sin Iihin Pyr­ki­jät ovat Jak­ku­ky­läs­tä. Kuten tun­net­tua on, muo­dos­tet­tiin vuon­na 1923 osa Iin kun­nas­ta Yli-Iin kun­nak­si. Nyt on kui­ten­kin useis­sa tämän kun­nan asuk­kais­sa ilmen­nyt halua takai­sin enti­seen kun­taan­sa. Iin kun­nan val­tuus­tol­le on näet saa­pu­nut kir­jel­mä, jos­sa useat Yli-Iin kun­ta­lai­set pyy­tä­vät pääs­tä takai­sin Iin kun­taan. Ano­mus kos­kee eri­koi­ses­ti Jak­ku­ky­län asuk­kai­ta ja jos asia sai­si suo­tui­san lopun ano­muk­sen mukai­ses­ti, jäi­si Yli-Iihin täs­tä kyläs­tä vain 5 taloa.” 

Kun­nal­li­sis­sa asiois­sa ensim­mäi­set omis­sa vaa­leis­sa vali­tut val­tuus­ton jäse­net Aukus­ti Kak­ko ja Kon­rad Nie­me­lä, sekä myös­kin Aukus­ti Man­ni­nen ja Jaak­ko Tur­ti­nen, oli­vat pit­kä­ai­kai­sia kun­nal­lis­mie­hiä. Heil­lä oli ja piti­kin olla hyvät suh­teen enti­seen emo­pi­tä­jään Iihin ja Iin vir­ka­mie­hiin. Apu­ja ja neu­vo­ja ja sovit­te­lu­ja jou­dut­tiin teke­mään puo­lin ja toi­sin ja yhteis­työ ja ‑toi­min­ta oli se, joka nos­ti Yli-Iin jaloil­leen alun kovien aiko­jen jäl­keen. Voi­ma­lai­tos­ra­ken­ta­mi­nen oli sit­tem­min ter­ve­tul­lut piris­tys­ruis­ke maa­ta­lous­kun­nan talou­del­le vaik­ka­kin sen tuo­mat vel­voit­teet pal­ve­lu­jen ja infra­struk­tuu­rin osal­ta vaa­ti­vat pal­jon resurs­se­ja ja rahoi­tus­ta sekä asuk­kail­ta uhrauk­sia maan­vil­je­lyn ja kalas­tuk­sen harjoittamisessa.

Sata­vuo­tias Yli-Ii on nyky­ään osa isoa Oulua, mut­ta pitää kiin­ni omas­ta iden­ti­tee­tis­tään kah­den joen (yhden val­jas­te­tun ja yhden vapaa­na vir­taa­van) var­rel­la sijait­se­va­na kieh­to­va­na maa­lais­mil­jöö­nä täs­sä digi­ta­li­soi­tu­vas­sa maailmassa.

Jar­mo Ala­siu­rua on tii­min­sä kans­sa teh­nyt ja teke­mäs­sä his­to­ria­kir­jaa, joka käsit­te­lee Yli-Iin ja Iin his­to­ri­aa ja tapah­tu­mia. Uusin teos kes­kit­tyy oleel­li­sim­min Pirt­ti­tör­män enti­seen ja nykyi­seen aikaan ja muis­toi­hin niis­tä. Van­ho­ja kuvia ja muis­to­ja tähän liit­tyen toi­vom­me lähe­tet­tä­väk­si säh­kö­pos­til­la tarinakontti@gmail.com taik­ka tule­mal­la jut­te­le­maan tai soit­ta­mal­la. Kaik­ki van­hat kuvat ja muis­tot ovat tervetulleita.

Läh­teet: Kan­sal­li­sar­kis­to, Timo Räi­hän tut­ki­muk­set, Toi­vo Hyy­ry­läi­sen jul­kai­sut, Iin kun­nan arkis­tot, Yli-Iin asu­jai­mis­to, Jou­ni Kale­van tut­ki­muk­set, Rau­ni Noke­lan tut­ki­muk­set. Kii­tok­set kai­kil­le, jot­ka ovat muka­na his­to­rian tallentamisessa.

 

Timo Räi­hä