Ter­vey­den­huol­lon uhka­ku­vat hei­jas­tu­vat teoksiin

Iin pää­kir­jas­ton muusa­juh­lien ensim­mäi­se­nä kir­jai­li­ja­vie­raa­na saa­tiin kuul­la iho­tau­ti­lää­kä­ri­nä pää­työ­tään teke­vää iiläis­läh­töis­tä Toni Ahoa, jol­ta on tänä vuon­na ilmes­ty­nyt Mil­la Var­tiai­nen ‑tril­le­rit­ri­lo­gian kol­mas ja näil­lä näky­min vii­mei­nen osa Par­tus. Ensim­mäi­nen osa Exi­tus ilmes­tyi vuon­na 2017, ja jat­kok­seen se sai Orga­nus ‑teok­sen jo seu­raa­va­na vuon­na. Par­tus­ta Aho puo­les­taan työs­ti suu­rel­ta osin koro­na­pan­de­mian aika­na, ja hän tun­nus­ti­kin ajan olleen itsel­leen­kin kai­kin­puo­lin vai­kea. Tri­lo­gi­aa ennen Ahol­ta on ehti­nyt ilmes­tyä kak­si teos­ta, esi­kois­teos Samuel vuon­na 2010 sekä nuo­ril­le suun­nat­tu Vet­tä sakeam­paa vuon­na 2013.

Kir­jas­ton tapaa­mi­ses­sa kir­jai­li­jaa haas­tat­te­li Jyri-Jus­si Reki­nen, ja kes­kus­te­lun aihei­na oli­vat muun muas­sa Ahon kir­jai­li­jak­si ryh­ty­mi­sen taus­tat sekä tri­lo­gian teos­ten eris­kum­mal­li­set nimet.

– Miten lää­kä­ris­tä tuli kir­jai­li­ja? Ennem­min­kin on niin, että kir­jai­li­jas­ta tuli lää­kä­ri, sil­lä kir­joit­ta­mi­nen on kuu­lu­nut elä­mää­ni nuo­ruu­des­ta asti. Luke­mis­sa­ni kir­joit­ta­mi­sop­pais­sa neu­vot­tiin kui­ten­kin hank­ki­maan ensin jokin taval­li­nen ammat­ti, joten läh­din opis­ke­le­maan lää­kä­rik­si. Halu kir­joit­taa on sil­ti seu­ran­nut koko ajan muka­na, joten se on minul­le luon­nol­li­nen har­ras­tus, Aho totesi.

Tri­lo­gian teok­set sijoit­tu­vat lää­ke­tie­teen maa­il­maan, ja myös nii­den pää­hen­ki­lö Mil­la Var­tiai­nen on amma­til­taan lää­kä­ri. Siten myös teos­ten nimik­si vali­koi­tui lää­ke­tie­teel­li­siä ter­me­jä, jois­ta exi­tus tar­koit­taa kuo­le­maa ja par­tus syn­ty­mää. Orga­nus puo­les­taan on elin­siir­to­jen yhtey­teen liit­ty­vä ter­mi. Teok­sis­saan Aho myös käsit­te­lee alan­sa ajan­koh­tai­sia aihei­ta, kuten armo­mur­haa, elin­kaup­paa ja hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan jouk­koon kät­key­ty­viä tappajia.

– Sai­raa­la­mil­jöö tulee teok­sis­sa lähel­le luki­jaa, ja sen suh­teen olen pyr­ki­nyt ole­maan uskot­ta­va sekä kir­joit­taa lää­ke­tie­teel­li­ses­ti mah­dol­li­sim­man oikein. Toi­saal­ta teok­siin on pitä­nyt myös pys­tyä luo­maan tilan­tei­ta, ja teks­tin on olta­va aihe­pii­riä tun­te­mat­to­mal­le­kin hel­pos­ti luet­ta­vaa. Ja tie­tys­ti teos­ten on tar­koi­tus olla viih­dyt­tä­viä­kin, että luki­ja jak­saa tari­naa seurata.

Toni Aho lukee itse­kin mie­lel­lään jän­ni­tys­kir­jal­li­suut­ta ja dek­ka­rei­ta, joten laji sopii hänel­le myös kir­joit­ta­ja­na. Teos­ten juo­nen raken­ta­mi­ses­sa hän poh­tii tapah­tu­man tyyp­piä sekä sitä, miten pää­hen­ki­lö sen kohtaa.

– Muu­toin olen var­sin intui­tii­vi­nen kir­joit­ta­ja, eli juo­ni­ku­vion kek­sit­tyä­ni alan heti tari­naa luo­maan. Monet kir­joit­ta­jat suun­nit­te­le­vat teok­sen kaa­vion hyvin­kin tark­kaan, mut­ta minul­le sopii parem­min, että kir­joi­tan ensin suo­raan ja muok­kaan sit­ten val­mis­ta teks­tiä. Arki­sin työ­päi­vien jäl­keen ei uut­ta tari­naa jak­sa luo­da mut­ta val­miin teks­tin työs­tä­mi­nen sujuu. Muok­kaus­vaa­ihees­sa käyn teks­tin läpi vie­lä kak­si tai kol­me ker­taa muu­tok­sia tehden.

Sai­raa­lat­ri­lo­gia on samal­la pää­hen­ki­lö Mil­la Var­tiai­sen kas­vu­ker­to­mus, ja tari­nan ede­tes­sä Mil­la vart­tuu ter­veys­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­le­väs­tä nuo­res­ta lää­ke­tie­teen opis­ke­li­jas­ta sai­raa­laym­pä­ris­tös­sä toi­mi­vak­si kol­mi­kymp­pi­sek­si lää­kä­rik­si. Ahon mukaan Mil­la alkoi­kin tari­nan ede­tes­sä elää omaa elä­mään­sä, jon­ka per­soo­na myös muok­kau­tui kir­joit­ta­mi­sen myötä.

– Halusin teh­dä pää­hen­ki­lös­tä aidon ihmi­sen, joka muut­tuu tari­nan ede­tes­sä, ja joka on itse­kin ereh­ty­väi­nen tai käyt­tää jos­kus kysee­na­lai­sia kei­no­ja. Mil­lan tari­nan sain päät­ty­mään mie­les­tä­ni sen ver­ran menes­tyk­sek­kääs­ti, ettei tri­lo­gia tar­vit­se enää jat­koa. Toi­saal­ta olen kyl­lä hyvin kiin­ty­nyt Mil­laan, joten onhan se mah­dol­lis­ta, että hän esiin­tyy teks­teis­sä­ni uudestaankin.

Aina­kaan lähi­tu­le­vai­suu­des­sa Mil­lan tari­nal­le ei lie­ne odo­tet­ta­vis­sa jat­koa, sil­lä Aho aikoo seu­raa­vak­si kes­kit­tyä päi­vit­tä­mään ammat­ti­tai­to­aan lää­kä­ri­nä. Hän on myös perus­ta­mas­sa Ouluun yksi­tyis­tä ihokli­nik­kaa, mikä vaa­tii panostusta.

– Kir­joit­ta­mi­nen on rakas har­ras­tus, joka kyl­lä taval­la tai toi­sel­la tulee elä­mäs­sä­ni säi­ly­mään. Esi­mer­kik­si nuo­ruu­den teks­te­jä­ni olen säi­lyt­tä­nyt pal­jon, niis­sä­kin oli­si poten­ti­aa­lia muo­ka­ta edel­leen. Haa­veis­sa oli­si myös saa­da tri­lo­gia tun­ne­tum­mik­si myös ete­läm­pä­nä Suo­mes­sa, niil­le mark­ki­noil­le kun on poh­joi­ses­ta vai­kea päästä.

Iin kir­jas­tos­sa iloit­tiin, kun kir­jai­li­ja­vie­rai­ta saa­tiin pit­käs­tä aikaa kuul­la muu­toin­kin kuin etä­nä. Kir­jas­ton muusa­juh­lil­la vie­rai­li vii­me tiis­tai-ilta­na iiläis­läh­töi­nen lää­kä­ri ja kir­jai­li­ja Toni Aho, jota haas­tat­te­li Jyri-Jus­si Reki­nen. Jat­koa saa­tiin jo seu­raa­va­na ilta­na, jol­loin pai­kal­le saa­pui sekä romaa­ne­ja että tie­to­kir­jo­ja jul­kais­sut kir­jai­li­ja Tii­na Rae­vaa­ra.

Toni Ahon jul­kais­tut teok­set, jois­ta ennen sai­raa­lat­ri­lo­gi­aa ovat ilmes­ty­neet esi­kois­teos Samuel sekä nuo­ril­le suun­nat­tu Vet­tä sakeampaa.