Iin kotiseutuviikon ohjelmat päättyivät sunnuntain vilkkaaseen tapahtumapäivään. Viikon pääjuhlassa muun muassa valittiin Vuoden Iiläinen sekä kuultiin uittoteemainen juhlapuhe, jonka piti Pertti Tervonen. Lisäksi vietettiin kotiseutumuseolla koko perheen museopäivää, jonka yhteydessä esiteltiin uusiutunutta uittonäyttelyä, sekä pidettiin lasten kepparikisa. Päivän päätteeksi saattoi vielä sukeltaa historiaan Vanhalle Haminalle suuntautuvan opastetun kävelykierroksen myötä.
Iin kunnan tervehdyksen pääjuhlaan toi kunnanjohtaja Marjukka Manninen, joka lähestyi kotiseudun teemaa toteamalla, että ilman juuria ja tietoa omasta kotiseudusta tai sen alueen historiasta, missä nykyisin asuu, ei ole myöskään tulevaisuutta. Hän nosti esiin myös koko Pohjois-Pohjanmaan maakunnan, jonka paikkakunnista useilla on keskenään hyvinkin erilaiset juuret.
– Pohjois-Pohjanmaata voi hyvällä syyllä sanoa äärilaitojen maakunnaksi, mikä mielestäni on hienoa ja alueelle iso vahvuus. Täällä kannattaisikin kilpailla siitä, miten erityispiirteistä voisi tehdä sellaisen kokonaisuuden, että alue on houkutteleva niin matkailla kuin elää, asua ja yrittää.
Iistä Manninen otti esiin kolme mielestään varsin näkyvää piirrettä eli vesistöt, kylät ja sillat, joiden hän mainitsee löytyvän myös kevään aikana valmistellusta kuntastrategiasta.
– Vesistöt ovat mahdollistaneet sen, että kunta on ollut asuttu jo hyvinkin pitkään. Ne ovat luoneet elinkeinoja, kuten kalastus, sahateollisuus ja uitto, ja vesistöistä on myös saatu ravintoa ruokapöytään.
Ympäri kuntaa sijaitsevien erilaisten kylien Manninen näkee luovan rikkaan kokonaisuuden sekä tarjoavan lukuisia mahdollisuuksia asua ja yrittää sekä harrastaa. Siltojen hän puolestaan totesi paitsi mahdollistavan liikkumisen, myös tuovan ihmisiä yhteen ja luovan yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä.
Juhlapuhuja Pertti Tervonen on eläkkeellä oleva metsäasiantuntija, jonka työura lukuisten muiden iiläisten tavoin alkoi uitosta jo varsin nuorena. Iijoen Tervonen totesikin olleen erinomainen kuljetusväylä muun muassa hyvin laajan valuma-alueensa ansiosta. Joessa ei ole laajoja järviulapoita, missä tuulen vaikutus olisi häirinnyt liiaksi, ja Jokijärven jälkeen jokeen myös laskee paljon sivujokia. Hankalimmat kohdat puiden kuljetukseen löytyivät koskiosuuksilta, joiden kohdalla joki putosi toisinaan jyrkästikin.
– Uitto käynnistyi purojen törmiltä, joten sen alku piti osata ajoittaa oikein. Tulvahuipun jälkeen alkoivat kiivaat työt, joiden aikana esimerkiksi ohjattiin virtausta sekä järjestettiin jokisuistossa erottelu- ja niputuslaitteistot toimintakuntoon.
Uitto työllisti kesäisin jopa satoja työntekijöitä, ja työt pyörivät ympäri vuorokauden. Jokisuulta puut hinattiin tarakoissa sahoille Martinniemeen, Pateniemeen ja Ouluun sekä Röyttään, missä toimi satama. Sotien jälkeen metsäteollisuus kehittyi, minkä myötä Iijoessa kuljetettiin parhaina vuosina 350 000 kuutiota puuta eli noin kuudentuhannen rekkakuorman verran.
Uiton päättymisen syynä Tervonen totesi olleen järjestelmän hitaus ja kalleus.
– Suuret puumäärät olivat kaukana yläjuoksulla, mistä niiden kuljettaminen vesitse kesti kauan. Työvoimaa tarvittiin paljon, ja puita myös hävisi matkan varrella. Vaikka uitolla oli iso merkitys jokivarren asukkaille, oli taloudellinen arvo kiinni puussa, ja tilit tulivat viime kädessä maailmanmarkkinoilta. Siksi kuljettaminen maanteitse kävi ajan myötä nopeammaksi ja edullisemmaksi.
Vuoden Iiläinen on Hannu Kaisto Jakkukylästä
Kotiseutuviikon pääjuhlan ohjelmaan sisältyi Vuoden Iiläisen 2022 valinta. Esityksiä huomionosoituksen saajaksi ovat kaikki kuntalaiset voineet tehdä, ja esitysten perusteella on kunnanhallitus tehnyt lopullisen valinnan. Palkinto on jaettu vuodesta 2002 saakka, ja se luovutetaan vuosittain henkilölle, joka on syntynyt, asuu tai toimii Iissä sekä on työllään tai toiminnallaan tehnyt Iitä tunnetuksi, edistänyt kuntakuvaa tai vaikuttanut merkittävästi kunnan kehittämiseen.
Palkinnon saajan julkistivat juhlassa Iin kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Pakonen ja kunnanjohtaja Marjukka Manninen, jotka kertoivat ehdotuksia huomionosoituksen saajasta tulleen runsaasti. Manninen totesi ylivoimaisen enemmistön ehdotuksista kohdistuneen jakkukyläläiseen Hannu Kaistoon.
– Hän on vaikuttanut vahvasti siihen, että Jakkukylä kokonaisuudessaan tuli Iin kyläksi. Hän on myös henkilökohtaisella panoksellaan ollut näyttämässä, että kun jotakin halutaan tarpeeksi paljon, voi ottaa ohjat käsiin ja saada muut mukaan niin, että jopa siltoja saadaan aikaan.
Hannu Kaisto oli estynyt saapumasta juhlaan, joten juhlayleisö sai kuullakseen hänen lähettämänsä videotervehdyksen, jossa hän mainitsi pikemmin ajautuneensa kuin pyrkineensä ajamaan kyläläisten sekä nyttemmin valtuutettuna koko Iin kunnankin asioita.
– Jakkukylän puuhaaminen irti Oulun kaupungista ja liittäminen Iin kuntaan on konkreettinen esimerkki siitä, miten demokratiassa voidaan toteuttaa kansan tahtoa. Kun ihmiset kokevat halua vaikuttaa, halu myös lisääntyy, kun vaikuttaminen koetaan mahdolliseksi. Itsellenikin kävi juuri niin, näin että asioihin voi vaikuttaa kun siihen on halua.
Osakuntaliitosta Kaisto oli ajamassa sen aloiteryhmän jäsenenä, ja riippusiltahankkeen työstämiseen hän niin ikään osallistui vahvasti. Kotiseudun eteen tehtävän työn hän näkee erittäin palkitsevana, vaikka se joskus saattaa raskaaltakin tuntua, sillä työ lisää yhteisöllisyyttä sekä parantaa seudun palveluja ja elinvoimaa. Kaisto haluaa myös kannustaa kaikkia kuntalaisia vaikuttamaan, koska se demokratiassa mahdollista on.
– Pienilläkin teoilla yhteisön eteen on iso merkitys, ja lisäksi se työ tuo itsellekin hyvän mielen. Erittäin tärkeää on myös viestiä asioista positiivisella näkökulmalla ja pyrkien löytämään enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Silloin positiivisuus leviää ympäristöönkin.