Tai­det­ta ilmas­sa – Art Ii Bien­naa­li hou­kut­te­lee tai­tei­li­joi­ta ympä­ri maailmaa

Suo­ma­lai­set ja kan­sain­vä­li­set tai­tei­li­jat kokoon­tui­vat taas ker­ran Iis­sä Art Ii Bien­naa­lia var­ten. Kah­dek­sat­ta ker­taa jär­jes­tet­ty bien­naa­li kut­sui kool­le valit­tu­jen kol­men­tois­ta pro­jek­tin tai­tei­li­jat, jot­ka esit­te­li­vät vii­me vii­kon aika­na moni­nai­sia töi­tään kuun­te­lu­kä­ve­lyis­tä videoi­hin sekä per­for­ma­tii­vi­siin luen­toi­hin. Teok­sia oli ripo­tel­tu­na ympä­ri Iitä, Kui­va­nie­meä ja Jak­ku­ky­lää. Osa­na bien­naa­lia jär­jes­tet­tiin lisäk­si tee­maa käsit­te­le­viä panee­li­kes­kus­te­lu­ja, jois­sa puhu­mas­sa oli­vat bien­naa­lin kuraat­to­rit Min­na Rai­nio, Mark Roberts ja Jet­ta Hut­tu­nen sekä tai­tei­li­jat Han­na Hus­berg ja Aga­ta Marzeco­va.

Bien­naa­lin tee­ma­na oli Ilmas­sa. Haki­joi­ta oli tänä vuon­na yli 150 ympä­ri maa­il­maa. Rai­nio, Roberts ja Hut­tu­nen pai­not­ti­vat koor­di­naat­to­rei­na haku­pro­ses­sis­sa töi­tä, jot­ka yhdis­tä­vät tai­det­ta tie­teen ja tek­no­lo­gian kans­sa, vaik­ka bien­naa­lis­ta löy­tyi myös mui­ta tai­teen muotoja.

Osa tai­tei­li­jois­ta ker­toi olleen­sa tie­toi­sia Art Ii Bien­naa­lis­ta jo jon­kin aikaa. Simo Ali­ta­lo ja Tui­ke Ali­ta­lo ker­toi­vat vuo­sien tie­toi­suu­den jäl­keen lait­ta­neen pro­jek­ti­ha­ke­muk­sen kuraat­to­reil­le heti näh­ty­ään, että tee­ma osui koh­dal­leen. Hei­dän bra­vuu­rin­sa –jo 90-luvul­ta asti jär­jes­te­tyt ääni­kä­ve­lyt– ovat vie­neet hei­dät ympä­ri maa­il­maa eri ääniym­pä­ris­tö­jen perässä.

Mie­len­kiin­toi­set ääni­mai­se­mat mer­ki­tään ekou­te­rioik­si. Ekou­te­riat ovat maas­toon mer­kit­ty­jä kuun­te­lu­pis­tei­tä, jot­ka kehot­ta­vat huo­mioi­maan pis­teen ääni­maa­il­man. Nii­tä löy­tyy nyt Iis­tä nel­jä kap­pa­let­ta, jot­ka voi tun­nis­taa lähei­seen puu­hun kiin­ni­te­tys­tä kera­miik­ka­laa­tas­ta. Ekou­te­rioil­laan tai­te­li­jat halua­vat kiin­nit­tää huo­mio­ta ääni­mai­se­mien suojeluun.

–Hil­jai­nen ympä­ris­tö on mei­dän yhtei­nen hyvä, Tui­ke Ali­ta­lo sanoo.

Tee­ma tai­puu kuun­te­le­mi­sen lisäk­si ilmas­ton­muu­tok­sen poh­ti­mi­seen. Tai­teen ja tie­teen yhdis­te­ly, jota kuraat­to­rit haki­vat bien­naa­liin, kul­mi­noi­tuu Filips Sta­nis­lavs­ki­sin Human Cloud Pro­ject ‑teok­ses­sa hyvin. Se ottaa kan­taa ide­aan teko­pil­vien käyt­töön nouse­vien läm­pö­ti­lo­jen lieventämiseksi.

Tai­tei­li­ja halu­aa kiin­nit­tää huo­mio­ta sii­hen, että vaik­ka pil­vet voi­si­vat lie­ven­tää maa­pal­lon läm­pe­ne­mis­tä, ei nii­den koko­nais­vai­ku­tuk­ses­ta voi­da olla var­mo­ja. Pitää miet­tiä kaik­kia seu­raa­muk­sia, ennen kuin alkaa kont­rol­loi­maan luon­toa. Tämä sai Sta­nis­lavs­ki­sin käyt­tä­mään pil­vi­tek­no­lo­gi­aa pro­jek­tis­saan, jos­sa luo­daan pie­ni­muo­toi­sia pil­viä ihmis­ten hengityksestä.

–Minua kiin­nos­ti tek­no­lo­gian vai­ku­tus suh­tee­seem­me ympä­ris­tön kans­sa. Ja halusin myös teh­dä ihmis­pil­ven, Sta­nis­lavs­kis ker­too työn­sä inspiraatiosta.

Sta­nis­lavs­kis on käy­nyt Suo­mes­sa useam­paan ottee­seen, mut­ta ei kos­kaan Oulun seu­dul­la. Hänen ystä­vän­sä ehdot­ti Art Ii Bien­naa­liin hake­mis­ta, sil­lä pro­jek­ti sopi tee­maan hyvin. Hänes­tä on ollut hie­noa näh­dä, miten aktii­vi­ses­ti Ii panos­taa kulttuuriin.

Tai­tei­li­joil­le bien­naa­li on hyvä tilai­suus ver­kos­toi­tua ja näh­dä tois­ten­sa työ­tä. Tapah­tu­ma ja Kult­tuu­ri­Kaup­pi­la saa­vat täs­tä pal­jon kii­tos­ta. Tai­tei­li­joi­den sekä kävi­jöi­den kiin­nos­tus tapah­tu­maa koh­taan ker­too Hut­tusen mukaan onnis­tu­nees­ta mai­neen ja brän­din rakentamisesta.

–Kun tapah­tu­miin tulee ylei­söä, tie­de­tään, että jotain teh­dään oikein, Hut­tu­nen tiivistää.

Bien­naa­lin pää­tyt­tyä osa teok­sis­ta ei ole enää Iis­sä näh­tä­vil­lä, mut­ta osa pro­jek­teis­ta jää ihail­ta­vak­si. Kota­ki Asa­non Fra­me & Thread jää Kui­va­nie­meen. Kult­tuu­ri­Kaup­pi­las­sa tulee ole­maan hei­nä­kuus­sa mah­dol­li­suus käy­dä kat­se­le­mas­sa joi­tain bien­naa­lin pro­jek­teis­ta jälkikäteisesti.