“Saa­liin takia tän­ne on tultu”

Hel­mi­kui­se­na ilta­päi­vä­nä tihein lumi­sa­de on muut­tu­nut kevyek­si hiu­ta­loin­nik­si ja läm­pö­ti­la on juu­ri ja juu­ri pak­ka­sen puo­lel­la. “Sopi­va mateen­pyyn­ti-ilma”, sano­vat ikän­sä kalas­ta­neet Jor­ma Pyö­rä­lä ja Olli Vii­na­mä­ki. Eipä sil­ti, ei näi­den kalas­ta­jien pyyn­ti ole ilmois­ta kiin­ni. Pil­kil­le on men­tä­vä heti, kun jäät kes­tä­vät ja sitä jat­ke­taan ilmo­ja juu­ri kat­so­mat­ta sii­hen asti kun kalaa nousee.

Nyt men­nään Iijoel­le Kruu­nun­saa­ren ala­puo­lel­le Puo­hin­kos­ken tun­tu­maan. Se on yksi par­hais­ta mateenpyyntipaikoista.

– Yleen­sä Raa­sa­kas­ta tulee myös hyvin matei­ta, mut­ta nyt nii­tä ei siel­lä jos­tain syys­tä ole, ker­too Viinamäki.

Vii­na­mä­ki ja Pyö­rä­lä kai­raa­vat nopeas­ti pilk­ki­reiät lähes kai­ran­te­rän pak­sui­seen jää­hän ja kai­va­vat pilk­ki­veh­keet repuis­taan. Ennen mateen­pyy­tä­jät käyt­ti­vät useam­pi­kouk­kuis­ta haraa, mut­ta kalaan sen ulko­puo­lel­ta tart­tu­vat kou­kut ovat nykyi­sin kiel­let­ty­jä. Nyt Vii­na­mä­ki lait­taa itse vah­vis­ta­maan­sa muo­vi­seen pilk­ki­va­paan 54-gram­mai­sen mor­rin. Pyö­rä­lä puo­les­taan lait­taa vas­taa­van, mut­ta vähän pai­na­vam­man made­mor­rin oma­te­koi­seen pui­seen vapaan.

Syö­tik­si lai­te­taan puo­li­kas sär­ki, se kun on hyvä ja hel­pos­ti saa­ta­vil­la ole­va syöt­ti­ka­la. Pät­kä nah­kiais­ta­kin toi­mii, se pysyy sit­kaa­na hyvin kou­kus­sa. Pyö­rä­lä oli käy­nyt pyy­tä­mäs­sä syöt­ti­sär­jet aamui­sel­la pilk­ki­reis­sul­laan. Vii­na­mäel­le­kin tämä oli jo päi­vän toi­nen kalas­tus­reis­su. Ensim­mäi­sel­lä saa­lis oli lai­han­lai­nen, yksi ahven.

Par­haat made­saa­liit saa­daan yleen­sä sen kutuai­ka­na tam­mi-hel­mi­kuus­sa. Madet­ta pyy­de­tään pimeän aikaan, sil­lä se tart­tuu sil­loin parem­min pyy­dyk­seen. Pyö­rä­lä kävi tes­taa­mas­sa tämän pyyn­ti­pai­kan pari päi­vää sit­ten. Sil­loin made tart­tui pyy­dyk­seen vii­des­sä minuu­tis­sa kel­lo kol­me iltapäivällä.

– Sii­tä taas näh­tiin, että voi se tart­tua muul­loin­kin kuin pimeäs­sä. Toi­saal­ta nyt on joel­la niin pak­su lumi­pei­te, ettei poh­jas­sa kovin valoi­saa voi olla.

Vii­na­mä­ki ja Pyö­rä­lä las­ke­vat made­mor­rit joen poh­jaan ja lii­kut­ta­vat nii­tä hie­man poh­jan tun­tu­mas­sa. Täs­sä vai­hees­sa yri­tän puhel­la, että ei se saa­lis ole pilk­ki­mi­ses­sä tär­kein­tä. Nämä kalas­ta­jat totea­vat kui­ten­kin, että saa­liin takia tän­ne on tul­tu. Eikä mene­kään kuin kym­me­ni­sen minuut­tia, kun Vii­na­mä­ki nos­taa noin kiloi­sen mateen jäälle.

Tuu­li yltyy ja lumi­tuis­ku sake­nee. Joel­la ei näy mui­ta kul­ki­joi­ta. Toi­si­naan siel­lä voi olla väkeä mel­kein ruuh­kak­si asti. Pai­kal­li­sen kalas­ta­ja­jou­kon jat­ko­na on mones­ti oulu­lai­sia pilk­ki­jöi­tä, tois­sa tal­ve­na raa­he­lai­set­kin innos­tui­vat käy­mään tääl­lä sii­ka­pil­kil­lä. Pilk­ki­mi­seen ei täl­lä pai­kal­la tar­vi­ta mitään lupia ja paik­ka on mel­kein kes­kel­lä kylää hel­pos­ti saavutettavissa.

Vir­kis­tys­ka­las­tus­seu­ra Iin Kala­mie­hiin kuu­lu­vat Pyö­rä­lä ja Vii­na­mä­ki ovat pan­neet mer­kil­le, että vaik­ka vapaa-ajan­ka­las­ta­jien mää­rä on vii­me vuo­si­na lisään­ty­nyt, on heis­sä har­mit­ta­van vähän nuo­ria. Seu­ra yrit­tää saa­da nuo­ria mukaan muun muas­sa kalas­tus­kil­pai­lu­ja järjestämällä.

Pyö­rä­län sii­ma nykii lupaa­vas­ti, joten heil­lä­kin ehkä syö­dään huo­men­na madekeittoa.

– Vii­me vii­kol­la sain ison mateen, jota kei­tin nyl­ke­mi­sen jäl­keen kuu­ti­sen minuut­tia. Nos­tin kalat pois ja lai­toin pot­tu­ja ja sipu­lia kie­hu­maan lie­meen. Otin ruo­dot pois ja lisä­sin kalan kat­ti­laan. Tuli niin hyvä keit­to, että muo­ri­kin kehui.

Vii­na­mä­ki sanoo, että syk­syn ensim­mäi­ses­tä matees­ta on saa­ta­va keit­toa, mut­ta seu­raa­vis­ta voi teh­dä jo uuni­ka­laa tai vaik­ka­pa savus­taa. Tois­sa tal­ve­na hän sai 149 madet­ta, joten sii­nä sai­vat miet­tiä käyt­tö­ta­po­ja jo hänen tuttavansakin.

Molem­mat ovat var­mis­ta­neet päi­vän kalan­saa­liin, joten nyt voi ker­ra­ta edel­li­siä­kin. Jou­lu­kuun lop­pu­puo­lel­la Pyö­rä­lä sai täs­tä nel­jä puo­li­tois­ta kilois­ta madet­ta tun­nin aika­na. Ne ovat tyy­pil­li­sen kokoi­sia, mut­ta suu­rim­mat täs­tä saa­dut ovat yli kolmekiloisia.

Pilk­ki­jöi­den ympä­ril­lä liik­kues­sa kuva­ten ja muis­tiin­pa­no­ja kir­joit­taen alkaa sor­mia jo palel­taa. Mitä teil­lä on pääl­lä, kun tar­ke­net­te istua?

– Minul­la on alus­vaat­teet, väli­housut, väli­pu­ku ja ulkoi­lu­pu­ku. Ollil­la on haa­la­ri, se on kyl­lä parem­pi, sanoo Pyörälä.

– Aina pilk­kies­sä tulee kyl­mä. Tär­kein­tä on, että on tuu­len­pi­tä­vät vaat­teet, lisää Pyörälä.

Saa­liin mää­rä ei kui­ten­kaan ole kiin­ni pukeu­tu­mi­ses­ta. Mut­ta ei sitä toi­saal­ta tie­dä, mis­tä se on kiin­ni. Toi­si­naan kalaa vain tulee, toi­si­naan ei.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.