Pilk­ki­mi­nen on muka­va ja ren­tout­ta­va harrastus

Pil­kil­le men­nes­sä mie­li lepää ja saa kuun­nel­la luon­non ääniä. Pilk­ki­mi­ses­sä pal­kit­se­vaa on se, kun sii­man pää­hän tulee saa­lis­ta. Pilk­ki­vä­li­neet eivät ole kal­lii­ta, joten lähes kuka tahan­sa voi aloit­taa pilkkimisen.

Pil­kil­le läh­ties­sä kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mio­ta läm­pi­mään vaa­te­tuk­seen. Jääl­lä tuu­lee ja pak­kas­ta saat­taa olla jopa ‑20 astet­ta. Ilman kun­nol­lis­ta vaa­te­tus­ta pai­kal­laan olles­sa tulee hel­pos­ti kyl­mä. Muka­na kan­nat­taa olla eväät ja läm­min­tä juotavaa.

Ensi­jäil­le men­nes­sä ei kan­na­ta pitää kii­ret­tä ja rei­kiä kan­nat­taa kai­ra­ta ran­nas­ta läh­tien noin parin met­rin välein. Van­ha sanon­ta kuu­luu: ’’Muu­al­le voi olla kii­re, mut­ta ei tal­ven ensim­mäi­sil­le jäil­le’’. Tur­val­li­sin­ta jääl­le on men­nä vas­ta sil­loin, kun teräs­jää­tä on 10 cm. Jäil­le men­nes­sä muka­na kan­nat­taa pitää nas­ka­lei­ta. Nas­ka­lit ovat pii­kit, jot­ka jäi­hin pudo­tes­sa aut­ta­vat pää­se­mään ylös.

Luu­kas, Joel, Joo­na, Jami, Val­ta­rin kou­lu, Ii

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.