Pie­nes­tä poru­kas­ta kas­voi koko­nai­nen jaosto

Ensin iiläi­set isät Mat­ti Kreus ja Jan­ne Pyyk­kö­nen läh­ti­vät vii­me vuo­den kevääl­lä pelai­le­maan ja pot­ki­maan pal­loa omien ja suku­lais­ten las­ten kans­sa. Ja pian mukaan läh­ti­vät myös naa­pu­rus­ton lap­set. Jal­ka­pal­los­ta kiin­nos­tu­neil­le ei omal­la kyläl­lä ollut toi­min­taa ja Hau­ki­pu­taal­le tai Ouluun on pit­kä mat­ka kus­ka­ta lajia kokei­le­maan. Kreus ja Pyyk­kö­nen ker­to­vat, että pian ken­tän lai­dal­la alkoi olla odot­ta­via lap­sia enemmänkin.

– Aja­tuk­se­na oli ja on edel­leen, että kerä­tään aivan kuin omas­sa nuo­ruu­des­sa kyläl­tä poruk­ka kasaan ja läh­de­tään pelai­le­maan. Ei tar­vit­se olla veren maku suus­sa, vaan hyväl­lä fii­lik­sel­lä men­nään, Kreus sanoo.

– Halusim­me, että lap­sil­la on mah­dol­li­suus har­ras­taa omal­la kyläl­lä. Hom­ma vähän sit­ten kar­ka­si niin sano­tus­ti käsis­tä, Pyyk­kö­nen nauraa.

Har­ras­ta­ja­mää­rän kas­vaes­sa, toi­min­ta siir­tyi ensin Ala­ran­nan kyläyh­dis­tyk­sen sii­pien alle. Se mah­dol­lis­ti esi­mer­kik­si avus­tus­ten hake­mi­sen ja toi­min­nan jär­jes­täy­ty­mi­sen. Tur­nauk­siin osal­lis­tu­mi­nen ja Jal­ka­pal­lo­lii­ton lisens­sien saa­mi­nen vaa­ti kui­ten­kin taak­seen urhei­luseu­ras­ta­tuk­sen ja oman seu­ran perus­ta­mi­sen poh­ti­mi­sen ja aja­tuk­sen hyl­kää­mi­sen jäl­keen mie­het otti­vat yhteyt­tä Iin Urhei­li­joi­hin. Apua mie­het ker­to­vat saa­neen­sa todel­la pal­jon eikä toi­min­ta ole sii­tä jää­nyt kiinni.

– Seu­ra otti mei­dät avo­sy­lin vas­taan ja huh­ti­kuus­sa perus­tet­tiin seu­raan jal­ka­pal­lo­jaos­to, Pyyk­kö­nen kertoo.

– Saim­me todel­la pal­jon alus­sa apua jos mihin kysy­myk­siin ja tar­pei­siin Iin kun­nan vapaa-aika­pääl­lik­kö Pek­ka Suo­pan­gil­ta ja Iin vapaa-aika ja hyvin­voin­ti­pal­ve­luis­ta. Tree­ni­vuo­ro­ja on saa­tu todel­la hyvin, kuten myös tal­koo­hom­mia ja hyviä kon­tak­te­ja, Kreus lisää.

Myös spon­so­rit ovat läh­te­neet muka­vas­ti mukaan eikä kukaan mukaan kysyt­ty taho ole vie­lä kiel­täy­nyt. Kreus sanoo­kin, että hei­dän valt­tin­sa on täl­lä het­kel­lä se, ettei spon­so­rit tue yksit­täi­siä jouk­kuei­ta, vaan koko jaos­toa. Heti toi­min­nan alku­vai­hees­sa on sovit­tu, että yhtä köyt­tä vede­tään ja tue­taan koko poruk­kaa. Pelaa­jil­le tilat­tiin vas­ti­kään upo­uu­det tyy­lik­käät pelia­sut ja van­hem­pien kans­sa on mie­tit­ty, ettei pai­to­ja ale­ta peit­tä­mään spon­so­ri­mer­kein, vaan heil­le anne­taan näky­vyyt­tä muil­la tavoin.

– Spon­so­roin­nil­la mah­dol­lis­te­taan mata­lat kus­tan­nuk­set ja pys­tym­me palk­kaa­maan lisää ohjaa­jia. Las­ten vuok­si tätä teh­dään ja se on ollut yri­tyk­sil­le lähel­lä hei­dän arvo­jaan ja moni on halun­nut läh­teä tuke­maan täl­lais­ta toi­min­taa, mie­het kertovat.

Pyyk­kö­nen on itse pal­jas­jal­kai­nen iiläi­nen ja eikä Kreus ole Yli-Iitä kau­em­paa kotoi­sin. Molem­mil­le on tär­ke­ää, että lap­sil­le mah­dol­lis­te­taan har­ras­ta­mi­nen omal­la kyläl­lä. He ker­to­vat, ettei monil­la van­hem­mil­la ole mah­dol­li­suut­ta kul­jet­taa lap­sia Ouluun tai Hau­ki­pu­taal­le har­ras­ta­maan ja nyt lap­sil­la on mah­dol­li­suus kul­kea pelaa­maan pyö­ril­lä tai kävellen.

– Van­hem­mil­ta on saa­tu todel­la posi­tii­vis­ta palau­tet­ta ja meil­le on tul­lut myös sel­lai­sia pelaa­jia, jot­ka ovat käy­neet muun muas­sa Hau­pan tree­neis­sä, mut­ta kus­kaa­mi­nen on ollut han­ka­la toteut­taa, Kreus kertoo.

Täl­lä het­kel­lä toi­min­nas­sa on muka­na vajaat sata las­ta, osa on ker­ho­toi­min­nas­sa ja osa jouk­kue­toi­min­nas­sa. Yksi poruk­ka pelaa mini­lii­gaa, 4–5‑luokkalaiset ja 3–4‑luokkalaiset osal­lis­tu­vat kesän aika­na myös useam­paan tur­nauk­seen Oulun seu­dun alu­eel­la ja myös tytöil­le on oma har­ras­te­ryh­mä. Pyyk­kö­nen ker­too, että ensin toi­min­ta aloi­tet­tiin poi­kien kans­sa, mut­ta innok­kai­ta tyt­tö­pe­laa­jia tuli niin pal­jon mukaan, että heil­le saa­tiin pian oma ryhmä.

– Haluk­kai­ta oli­si enem­män­kin jouk­kue­toi­min­taan, mut­ta se vaa­ti­si enem­män van­hem­pia avuksi.Tällä het­kel­lä mei­dän lisäk­si muka­na on ollut kak­si van­hem­paa ryh­mien vetä­ji­nä. Jani Oja­la 4–5. luok­ka­lai­sis­sa ja Pasi Schultz 6‑luokkalaisissa ja sitä van­hem­mis­sa. Tämä kesä men­nään täl­lä laa­juu­del­la ja syk­syl­lä kat­so­taan mah­dol­li­suut­ta laa­jen­taa toi­min­taa, mikä­li saa­daan ohjaa­jia lisää, Pyyk­kö­nen kertoo.

Tors­tai­se­na ilta­na Iin kes­kus­ken­täl­lä on rei­lut pari­sen­kym­men­tä las­ta har­joit­te­le­mas­sa niin tyt­tö­jen kuin poi­kien­kin ryh­mis­tä. Kesäl­lä jouk­kueil­la on oma har­joi­tus­vuo­ro ker­ran vii­kos­sa, jon­ka lisäk­si vii­kon­lop­pui­sin on peli­vuo­ro ja ker­ho­toi­min­ta har­joit­te­lee ker­ran vii­kos­sa. Muka­na ken­täl­lä lap­sia ohjaa­mas­sa ovat jo mel­kein vuo­si­kym­me­nen jal­ka­pal­lon paris­sa viet­tä­neet Maya Väns­kä ja Eli­na Mil­las­kan­gas. Lisäk­si muka­na ovat olleet alus­ta saak­ka Lumia Tuo­mi­kos­ki, jol­la on koke­mus­ta lii­kun­ta­ker­ho­jen vetä­mi­ses­tä ja on len­to­pal­lon har­ras­ta­ja. Kreus ja Pyyk­kö­nen ovat­kin eri­tyi­sen iloi­sia, että nuo­ret ovat läh­te­neet innol­la mukaan ohjaa­maan. Myös Aada Suo­pan­ki liit­ty­vät pian ohjaajaporukkaan.

– Tytöis­tä on ollut iso apu ja heis­tä huo­maa, että he osaa­vat olla las­ten kans­sa. Tie­to-tai­toa löy­tyy myös pal­jon ja heil­le on etu, kun hekin ovat aloit­ta­neet yhtä nuo­ri­na itse pelaa­mi­sen, Kreus toteaa.

Monet lap­sis­ta har­ras­ta­vat myös mui­ta laje­ja jal­ka­pal­lon ohel­la ja mie­het halua­vat­kin, että har­ras­tus pysyy mie­lui­sa­na ja tukee mui­ta­kin laje­ja. Tar­koi­tuk­se­na on tar­jo­ta lap­sil­le mata­lan kyn­nyk­sen lajiin tutus­tu­mi­nen ja tie­ten­kin myös tai­to­jen kehittäminen.

– Meil­tä löy­tyy jo todel­la tai­dok­kai­ta yksi­lö­pe­laa­jia ja nyt har­joit­te­lem­me nime­no­maan sitä yhdes­sä pelaa­mis­ta ja pelin luke­mis­ta. Olem­me pelan­neet vas­ta niin vähän aikaa ettem­me voi olet­taa sen tapah­tu­van sor­mia näpäyt­tä­mäl­lä, Kreus sanoo.

– Lap­sil­ta jos kysyy niin hehän haluai­si­vat pela­ta joka päi­vä, eli moti­vaa­tio­ta kyl­lä löy­tyy, Pyyk­kö­nen lisää.

Mie­het ovat olleet myös iloi­sia yhteis­työs­tä mui­den alu­een jal­ka­pal­lo­seu­ro­jen kans­sa. Vas­taan­ot­to on ollut hyvä ja yhtei­sis­tä val­men­ta­ja­kou­lu­tuk­sis­ta on jo ollut puhet­ta ja har­joi­tus­pe­le­jä on jo jär­jes­tet­ty. Tukea ja neu­vo­ja on tul­lut myös mui­den seu­ro­jen val­men­nus­pääl­li­köil­tä ja val­men­ta­jil­ta. Kil­pai­lua­se­tel­maa mie­het eivät halua tukea vaan he halua­vat olla mata­lan kyn­nyk­sen kas­vast­ta­ja­seu­ra, jos­ta innok­kaim­mat ja moti­voi­tu­neet pelaa­jat voi­vat pon­nis­taa isom­mil­le aree­noil­le halutessaan.

– Panos­tam­me yksi­löl­li­seen ohjauk­seen ja meil­tä ihan var­mas­ti kuo­riu­tuu hyviä jouk­kuei­ta. Läh­tö­koh­tai­ses­ti kaik­ki ovat todel­la moti­voi­tu­nei­ta ja mie­les­täm­me etu­nam­me on se, että tar­joam­me sekä ker­ho- että jouk­kue­toi­min­taa ja siten voi­daan ero­tel­la lajia moti­voi­tu­nees­ti har­joit­te­le­vat lap­set, mie­het tiivistävät.

Kesäl­lä edes­sä on noin ker­ran kuus­sa Mini­lii­gan peluu­ta, mis­sä jouk­kue pää­see pelaa­maan oman tasois­ten jouk­kuei­den kans­sa aina vähin­tään kol­me peliä per mini­lii­ga­tur­naus. Lisäk­si tar­koi­tuk­se­na on osal­lis­tua aina­kin Kesä­pu­dak­seen, Terwa­tur­nauk­seen ja Raa­he Cupiin. Tal­vi­sin jouk­ku­eet har­joit­te­le­vat Iisi-aree­nal­la fut­sa­lin merkeissä.

– Pelaa­jil­le tekee hyvää pääs­tä pelaa­maan niin oman tasois­ten kuin hie­man van­hem­pien­kin kans­sa, jot­ta he saa­vat käsi­tyk­sen sii­tä, mis­sä tasol­la omat ja jouk­ku­een tai­dot ovat, Kreus toteaa.

– Kyl­lä­hän ensim­mäi­set häviöt tun­tui­vat lap­sis­ta kar­vail­ta, mut­ta sekin kuu­luu peliin ja elä­mään. Kun antaa ken­täl­lä kaik­ken­sa ja voit­to tulee niin sii­tä­kin osa­taan naut­tia, Pyyk­kö­nen lisää.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.