Kun ihminen sairastuu, tapahtuu monenlaisia asioita.
Teijo Liedes
Päällimmäisenä ovat tietenkin ne tuntemukset, joita sairaus herättää. Useimman mielen valtaa yksinäisyyden tunne, tunne siitä, että loppujen lopuksi täällä elämässä olen itse itseni kanssa. Ja yksinäisyys sairastuttaa lisää.
Sairastuminen panee miettimään elämän perusasioita: olenko elänyt oikein, olenko kantanut vastuuta itsestäni ja toisista ihmisistä sekä luonnosta, ja miten minun käy. Sitten tulee hätä siitä, että saanko avun sairauden hoitoon ajoissa ja riittävästi. Tässä vaiheessa astuukin yhteiskunta vahvasti peliin. Jos olet työssäkäyvä ihminen, pääset helposti työterveyshuollon kautta vastaanotolle ja saat tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Työterveyshuoltoa tarjoavat useimmiten yksityiset yritykset. Mutta jos olet työelämän ulkopuolella ikäsi tai muun syyn takia, hoidostasi vastaa yhteiskunta. Ja silloin voi kysyä, vastaako yhteiskunta huutoosi. Aivan oleellinen kysymys on, pääsetkö lääkärin vastaanotolle. Kaikki kunnia asiantunteville sairaanhoitajille, jotka arvioivat puhelimessa tilanteesi, ja on hyvä, että puheluusi vastataan ja asia otetaan vakavasti, mutta lääkäriaikoja on vaikea saada, ajanvaraus takkuaa, ja jonot ovat pitkiä.
Kuitenkin tunnet, että apua on saatava heti, ja niinpä lähdet yhteispäivystykseen. Siellä on ruuhkaa ja jonotusta, ja lopulta päädyt hoitoon toiselle paikkakunnalle, kuin missä asut. Tai voit mennä suoraan yksityiselle vastaanotolle, jos sinulla on siihen varaa. Ja kaikilla ei varaa ole. Meille on muodostunut terveydenhuoltoon ns. kahden kerroksen järjestelmä: yksityinen varakkaille ja työssä käyville ja julkinen pienituloisille, työelämän ulkopuolella oleville.
Perusongelma meidän terveydenhuoltojärjestelmässämme on aivan yksinkertainen, vaikka toisin väitetään. Meidän pitää päästä yhteen järjestelmään, joka on kaikille kansalaisille tasa-arvoinen ja toimii tehokkaasti. Perusterveydenhuoltoon pitää saada riittävästi lääkäreitä.
Tällainen järjestelmä saadaan toimimaan vain julkisesti rahoitettuna ja järjestettynä. Tämä ei sulje yksityistä sektoria, mutta sekava järjestelmä, jossa julkista rahaa valuu yksityisen palvelun tukemiseen, pitää selkiyttää. Julkisen pitää olla julkista ja yksityisen yksityistä.
Kun olet verosi maksanut ja elämääsi elänyt vastuullisesti, sinulla on oikeus vaatia yhteiskunnalta perustuslailla taatut oikeudet tasa-arvoiseen kohteluun. Mutta perustuslaissa oikeudet perustetaan myös ihmisarvoon, oikeudet taataan kaikille kansalaisille, varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta yms. riippumatta. Perustuslaki ei nyt toteudu terveydenhuollon osalta, eikä kyllä sosiaalihuollonkaan osalta, mutta siihen ei tässä ole tilaa kajota.
Asia olisi siis korjattavissa, mutta poliitikoilta puuttuu rohkeus tai poliitikkoja estää jokin ideologia asia korjata. Hyvinvointialueuudistus oli hyvä yritys, mutta se keskittyi vain järjestelmän ja organisaation uudistamiseen. Toiminnan sisältö jäi pääasiassa ennalleen ja rahoitusjärjestelmän ja rakenteet kahlitsevat toiminnan aitoa kehittämistä, vaikka esim. Pohteella on siihen aitoa pyrkimystä.
Ei tilanteen tiedostaminen paljoa kuumeessa makaavaa tai leikkausta odottavaa potilasta auta. Hän haluaa, että asiat tapahtuvat nopeasti ja tehokkaasti, että hoitoketju kotoa hoitoon ja takaisiin kotiin on sujuva, että palvelu on ystävällistä, että yksinäisyyden tunne helpottaa, ja että yhteiskunta vastaa avunhuutoon.
On myös yhteiskunnan etu, että vaivat ja taudit hoidetaan tehokkaasti ja ajoissa, jotta ihmiset rasittaisivat terveydenhuoltoa vähemmän, pysyisivät terveempinä. Lieneekö utopiaa, mutta olisi tärkeää, että ihmiset saisivat jopa ennaltaehkäisevää hoitoa.
Teijo Liedes
Iin kunnanhallituksen puheenjohtaja (vas.)
Pohteen tulevaisuuslautakunnan jäsen varavaltuutettu (vas.)