Kun olhavalaisen Ritva Pirin kanssa juttelee, tuntuu, että nainen on ehtinyt elämänsä varrella vaikka mihin. Piri on ollut muun muassa maatilan emäntä, leirintäalueyrittäjä, lehdenjakaja sekä freelance-toimittaja. Lisäksi hän on äiti ja omaishoitaja.
– Asioita on tullut elämääni aika peräkkäisesti, ja siten kaikki on lomittunut luontevasti, sanoo 60-vuotta täyttävä Piri.
Piri alkoi valmistautua oman sukutilansa sukupolvenvaihdokseen jo kahdenkymmenen korvilla.
– Edustan tilalla viidettä sukupolvea, mummoni isoisä aloitti viljelytoiminnan siellä 1800-luvun loppupuolella.
Samana vuonna sukupolvenvaihdoksen kanssa Piri kihlautui miehensä Ismon kanssa. Tulevan vuosikymmenen aikana pariskunta hoiti maatilaa, meni naimisiin ja sai kolme lasta, kaksi poikaa ja yhden tyttären.
2000-luvun alkaessa maatalous ei kuitenkaan enää lyönyt leiville. Pirit luopuivat lypsykarjasta, ja Ismon tavoin Ritva lähti muualle töihin. Vuonna 2005 hän pääsi työskentelemään Seljänperän leirintäalueelle, ja viihtyikin työssä seitsemän vuoden ajan. Sen jälkeen Pirit perheineen pyörittivät leirintäaluetta vielä parin vuoden verran yrittäjän roolissa.
Rantapohjan lukijoille Ritva Piri onkin tuttu nimi jo pitkältä ajalta. Piri kirjoitti ensimmäisen artikkelinsa Rantapohjaan vuonna 2009, ja on siitä asti tehnyt lehdelle juttuja freelance-toimittajana.
– Kirjoittaminen on ollut minulle aina hyvin luontevaa, joten kun jutut kelpasivat lehteen julkaistavaksi, ajattelin, että mikäs siinä. Ensimmäinen Rantapohjaan kirjoittamani juttu käsitteli Hyryssä sijaitsevaa Jokikylän koulua, joka silloin aikanaan oli lakkautusuhan alla, muistelee Piri.
Piri muistaa, että aluksi etenkin erilaisiin tapahtumiin toimittajan roolissa meneminen tuntui jännittävältä.
– Olen luonteeltani hieman ujo, joten silloin alussa saatoin jännittää jo päivää etukäteen juttureissulle menoa. Nykyään juttukeikoilla tuntemattomille juttelu tulee onneksi jo luontevammin, nauraa Piri.
2010-luvulla Pirin pariskunta teki lehtityötä myös yhdessä, ja tuotti asiakaslehtiä erilaisille yhdistyksille. Rantapohjan sivuilta Ritvan nimi ei kuitenkaan ole missään vaiheessa hävinnyt – paikallislehti on lähellä naisen sydäntä.
Vuonna 2014 Piri asettui jälleen uudenlaiseen rooliin, kun hän miehensä kanssa alkoi yrityspohjalta toteuttamaan sanomalehtijakelua Iin syrjäisemmillä alueilla Postin lopettaessa alueen viikonloppujakelun.
– Ensin jaoimme lehtiä Ismon kanssa yhdessä, mutta Ismon siirtyessä muihin hommiin ajoin reittiä yksin tai omien nuorten kanssa. Kesäaikaan se oli aika mukavaa hommaa, vaikka reitille pitikin lähteä anivarhain.
Sen sijaan talvijakelua nainen ei kaipaa ollenkaan. Pikkutiet olivat liukkaita ja jyrkkiä, ja täpäriä tilanteita riitti.
– Erään kerran olimme ennen aamuseitsemää lapioineet auton kolmesta eri kinoksesta. Silloin se ei vielä naurattanut, mutta nyt jo hieman hymyilyttää.
Pirit lopettivat jakelutoiminnan pari vuotta sitten. Sen jälkeen Ritva Piri on edelleen jatkanut Rantapohjaan kirjoittamista. Samalla hän toimii äitinsä omaishoitajana ja tekee satunnaisia osa-aikatöitä muuallakin.
Vapaa-aikanaan Piri kertoo käyvänsä Yli-Iissä kuvataideryhmässä. Hän pitää erityisesti akryylimaalien käytöstä, ja tulevana haasteena odottelee avaamaton vesiväripaketti.
– Arjessani on aika hyvin rutiinit kasassa, mikä sopii minulle hyvin. Lisäksi viihdyn Väli-Olhavassa – täällä on rauhallista ja kotoisaa asua. Toki välillä huolettaa, että jäämmekö tuolla metsän keskellä asuessamme pian tuulivoimaloiden alle, naurahtaa Piri.
Piri sanoo, että ei malttaisi uskoa, että viettää tänään tiistaina jo kuudettakymmenettä syntymäpäiväänsä.
– Tuntuu, että omat lapsenikin olivat vasta ihan pikku natiaisia, ja nyt he ovat kaikki jo aikuisia, nauraa Piri.
Syntymäpäiväänsä Piri aikoo juhlia hiljaisesti perhepiirissä.