Tämän vuoden alusta voimaan tulleen lain mukaan on metsänomistajilla mahdollisuus hakea ja saada Suomen metsäkeskukselta tukea eräiden joutoalueiden, kuten viljelykäytöstä poistettujen peltojen tai käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden, metsittämiseen.
Tukijärjestelmän pohjana on hallitusohjelman tavoite hiilinielujen ja ‑varastojen lisäämisestä sekä päästöjen vähentämisestä, ja tuen tarkoituksena on metsäpinta-alan lisääminen luonnon monimuotoisuutta heikentämättä.
Tuki on suunnattu yksityisille maanomistajille kemeratukien tavoin. Hakijana on oltava luonnollinen henkilö tai yhteisö, yhteenliittymä tai kuolinpesä, jonka jäsenenä tai osakkaana on vain luonnollisia henkilöitä. Tukeen ovat tietyin ehdoin oikeutettuja myös yhteismetsät, säätiöt tai yhteisten alueiden osakaskunnat, mikäli vähintään puolet osuuksista on luonnollisten henkilöiden omistuksessa.
Tukea haetaan kirjallisesti Suomen Metsäkeskuksesta, ja sen haku on mahdollista joko Metsäkeskuksen sivuilta löytyvällä paperilomakkeella tai maaliskuun loppupuolella avautuvan sähköisen haun kautta. Metsäkeskuksessa toivotaan hakijoiden suosivan sähköistä hakua, mikä nopeuttaa hakemusten käsittelyä.
Metsäkeskuksen kartoituksen perusteella noin 90 prosenttia joutoalueiden tukeen oikeutetusta maapinta-alasta koostuu entisistä peltoalueista, joita esimerkiksi Rantapohjan alueeltakin löytyy runsaasti. Tuen saannin edellytyksenä kuitenkin on, ettei metsitettävä alue ole saanut maatalouden viljely- tai ympäristösopimukseen perustuvaa tukea vuoden 2019 jälkeen.
Viljelykäytöstä poistunut peltoalue on tukikelpoinen, jos se on vain lievästi vesoittunut, ja vesakko pystytään poistamaan raivaussahatyönä. Hakkuuta edellyttävät kohteet luokitellaan pääsääntöisesti metsämaaksi. Tukikelpoisuuteen vaikuttaa myös ilmakuvista havaittava puuston latvuspeittävyys. Lisäksi tukikelpoisen alueen on oltava pinta-alaltaan vähintään puolen hehtaarin kokoinen ja keskimäärin 20 metriä leveä. Alue voidaan kuitenkin tulkita yhtenäiseksi, jos sen jakaa esimerkiksi kiinteistöraja tai kapea metsätie.
Metsitettävän alueen tulee olla luontaisesti sekä vesitaloudeltaan metsitykseen sopiva, ja tuen myöntämisessä huomioidaan myös perinnebiotoopit, soidensuojelu- ja Natura-alueet sekä muut luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät. Monimuotoisuutta edistetään lisäksi istuttamalla tai kylvämällä metsitettävälle alueelle useita eri puulajeja.
Metsitystukea ei makseta alueille, joiden metsittämiseen on jo aiemmin saatu rahoitusta esimerkiksi EU:n pellonmetsitysohjelman tai aiemman kumotun kemeralain mukaan. Alueella, jolle joutoalueiden metsitystukea haetaan, ei saa olla meneillään jo aloitettuja metsittämisen perustamistoimenpiteitä, kuten muokkausta tai vesakon poistoa. Toimia ei myöskään saa aloittaa ennen tukipäätöksen saamista.
Metsäkeskus pyytää kaikista tukihakemuksista ELY-keskuksen lausunnon ennen tuen myöntämistä. Tukipäätöksen saamisen jälkeen metsänomistajan on toteutettava metsitys hakemuksen mukaisena, ja aikaa toimenpiteisiin on tukipäätöksen antamista seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun.
Tuki koostuu kahdesta osasta, kustannuskorvauksesta ja hoitopalkkiosta. Kustannuskorvauksella korvataan taimikon perustamisesta ja sen suunnittelusta koituneita kustannuksia ja se maksetaan kertakorvauksena, kun perustamistoimenpiteet on saatettu loppuun ja toteutusilmoitus toimitettu Metsäkeskukseen.
Hoitopalkkiolla korvataan niitä toimia, joilla varmistetaan taimikon jatkokehitys ja se maksetaan kahtena yhtä suurena eränä kahden sekä kahdeksan vuoden kuluttua kustannuskorvauksen maksamisesta. Lisäksi maanomistajan on sitouduttava kymmenen vuoden ajaksi huolehtimaan taimikon jälkihoidosta sekä säilyttämään metsitetty alue metsämaana.
Kymmenen vuoden jälkeen on puolestaan mahdollista hakea alueelle taimikon hoitoon kemeratukea. Mahdollisessa tilakaupassa sekä hoitovelvoite että oikeus hoitopalkkioon seuraavat tilaa.
Lisätietoa sekä tuen hakuohjeet ja tarvittavat lomakkeet löytyvät Metsäkeskuksen sivuilta hakusanalla ´metsitystuki’, ei metsään.fi ‑palvelun kautta.