Leu­to­kin tal­vi koet­te­lee tal­veh­ti­via lintuja

Kovat pak­ka­set ja run­sas lumi koet­te­le­vat tal­veh­ti­vien lin­tu­jen sel­viy­ty­mis­tä eni­ten. Toi­saal­ta myös lii­al­li­nen säi­den vaih­te­lu ja lau­hat kelit vesi­sa­tei­neen sekä nii­tä seu­raa­vi­ne pak­ka­si­neen han­ka­loit­ta­vat monien lin­tu­jen elämää.

Var­sin monet pik­ku­lin­tu­la­jit ovat riip­pu­vai­sia tal­vi­ruo­kin­nas­ta ja hakeu­tu­vat asu­tuil­le alueil­le ruo­kin­ta­paik­ko­jen äärel­le. Pimeim­pä­nä aika­na ne käyt­tä­vät valoi­san ajan koko­naan syö­mi­seen ja lepää­vät muun ajan suo­jai­ses­sa pai­kas­sa, kuten tiheän havu­puun tai pen­saan kät­kös­sä. Kolois­sa pesi­vät lin­nut taas hakeu­tu­vat tal­vel­la­kin pönt­töi­hin tai raken­nuk­sis­ta löy­ty­viin koloihin.

Levos­sa ener­gian­ku­lu­tus on vähäis­tä ja sel­viy­ty­mi­nen taas seu­raa­vaan ruo­kai­luun mah­dol­lis­ta. Osa pik­ku­lin­nuis­ta, kuten jot­kut tiai­set, päh­ki­nä­hak­ki ja när­hi, myös teke­vät jo syk­syl­lä ruo­ka­va­ras­to­ja, jois­ta tal­ven aika­na hake­vat ravin­toa sil­loin, kun sitä muu­ten on vai­kea saada.

Tikat ovat ete­viä pär­jää­mään tal­vel­la­kin, ja tal­veh­ti­vat peto­lin­nut, kuten kot­ka sekä osa hauk­ka- ja pöl­lö­la­jeis­ta, sel­viy­ty­vät vaih­te­le­vis­sa tal­vi­säis­sä, mikä­li ravin­toa löy­tyy riit­tä­väs­ti. Sii­hen­kin on joil­la­kin lajeil­la omat nik­sin­sä, kuten var­pus- ja hii­ri­pöl­löl­lä, jot­ka pakas­ta­vat saa­liik­si saa­mi­aan pik­ku­jyr­si­jöi­tä ja lin­tu­ja varas­toon. Siel­tä ne nii­tä tar­peen vaa­ties­sa syö­vät sulat­taen ravin­non samal­la oman ruu­miin­läm­pön­sä voimin.

Maas­sam­me pesi­vis­tä kym­me­nes­tä pöl­lö­la­jis­ta muut­to­lin­tu­ja ovat vain sar­vi­pöl­lö ja suo­pöl­lö, muut vael­ta­vat lähin­nä vain ravin­non peräs­sä siten, että huo­noi­na myy­rä­vuo­si­na poh­joi­sen laje­ja, kuten lapin­pöl­löä, saa­te­taan näh­dä Ete­lä-Suo­mes­sa­kin. Lapin­pöl­lö käyt­tää ravin­nok­seen lähes yksi­no­maan myy­riä, joi­ta se pys­tyy havait­se­maan ja pyy­dys­tä­mään jopa puo­li­met­ri­sen han­gen läpi. Sik­si säi­den sahaa­mi­nen nol­lan kah­den puo­len aiheut­taa­kin lapin­pöl­löl­le ongel­mia saa­lis­tuk­ses­sa, kun han­keen ker­tyy suo­ja­säi­den aika­na tul­lei­den vesi­sa­tei­den ja nii­tä seu­ran­neen pakas­tu­mi­sen takia kovia jää­ker­rok­sia. Nii­den läpi ei pöl­lö pää­se saa­lii­seen käsiksi.

Yleen­sä pöl­löt eivät lii­ku piha­pii­reis­sä, eikä nii­tä päi­vä­sai­kaan näy, jos ne ovat kyl­läi­siä ja hyvä­kun­toi­sia. Nii­den ilmes­ty­mi­nen pihoil­le ker­too­kin lin­tu­jen ole­van nälis­sään, ja jos pöl­lön onnis­tuu saa­maan kiin­ni, on se jo var­sin hei­kos­sa kun­nos­sa. Pahim­man yli voi pöl­lö­jä yrit­tää aut­taa ruok­ki­mal­la nii­tä kuol­leil­la myy­ril­lä tai kar­vois­sa pyö­ri­tel­lyil­lä lihan­pa­loil­la. Tar­jot­tua ruo­ka­pa­laa pitää pys­tyä kui­ten­kin lii­kut­ta­maan esi­mer­kik­si sii­mal­la vetäen, sil­lä huuh­ka­jaa lukuun otta­mat­ta pöl­löt eivät syö raatoja.

Kovat ker­rok­set lumi­han­ges­sa hait­taa­vat myös met­sä­ka­na­lin­tu­jen elä­mää, kos­ka lin­nut eivät pää­se suo­jau­tu­maan kiep­piin lumen sisään. Yleen­sä ne pudot­tau­tu­vat sii­hen suo­raan len­nos­ta, ja kai­vau­tu­vat sit­ten syvem­mäl­le han­gen sisään pyrs­tö edel­lä sii­pi­pank­ko­jaan ja jal­ko­jaan apu­na käyt­täen. Siten lumeen ei jää pudot­tau­tu­mis­koh­taa lukuun otta­mat­ta jäl­kiä peto­jen löy­det­tä­väk­si. Kiep­piin kai­vau­tu­mal­la lin­nut sääs­tä­vät ener­gi­aa, jota tal­ven niuk­ka ja san­gen “pui­se­va” ravin­to antaa niu­kas­ti. Met­sol­la ravin­to muo­dos­tuu män­nyn­neu­la­sis­ta sekä tee­rel­lä koi­vu­jen, pyyl­lä lepän ja rie­kol­la pajun silmuista.

Met­sä­ka­na­lin­tu­jen pelas­tuk­se­na on tänä tal­ve­na ollut lau­ha­na pysy­tel­lyt sää, johon ei ole sisäl­ty­nyt muu­ta­maa päi­vää pitem­piä pak­kas­jak­so­ja, joten lin­nut ovat pys­ty­neet hyvin yöpy­mään pui­den oksil­la. Jos kelit vie­lä pakas­tu­vat pidem­mäk­si aikaa, nii­den mah­dol­li­suu­det sel­vi­tä tal­ves­ta heikkenevät.

Louk­kaan­tu­nei­den lin­tu­jen hoi­dos­ta vas­taa­va Ari-Pek­ka Auvi­nen Poh­jois-Poh­jan­maan lin­tu­tie­teel­li­ses­tä yhdis­tyk­ses­tä ker­too, että vajaa­kun­toi­sis­ta tai vam­mau­tu­neis­ta lin­nuis­ta on tämän tal­ven aika­na tul­lut häm­mäs­tyt­tä­vän vähän ilmoi­tuk­sia, vaik­ka säi­den vaih­te­lu on ollut suurta.

– Ainoas­taan yksi kana­hauk­ka on hoi­det­ta­va­na ollut. Tal­vi on itse asias­sa näyt­täy­ty­nyt huo­mat­ta­vas­ti nor­maa­li­vuo­sia rau­hal­li­sem­pa­na. Ruo­kin­ta­pai­koil­la­kaan ei ole peto­lin­tu­ja näky­nyt, mikä ker­too, että ravin­toa on ollut saa­ta­vil­la riittävästi.

Auvi­sen arvion mukaan hoi­toa tar­vit­se­vien lin­tu­jen vähäi­syys joh­tuu toden­nä­köi­ses­ti lähes koko tal­ven jat­ku­neis­ta leu­dois­ta säis­tä. Myös myy­rien ja mui­den pik­ku­jyr­si­jöi­den kan­nat ovat olleet koh­tuul­li­set, eikä lin­tu­jen ravin­non­tar­ve­kaan ole ollut suu­rim­mil­laan, kun ei ole ollut pit­kiä pakkasia.

Läh­teet: YLE, Bird­Li­fe Suo­mi, Suo­men Luonto

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä!