Kun kello läheni iltaseitsemää viime perjantaina, pudottelivat raskaat pilvet sisuksistaan niin räntää kuin silkkaa vettäkin, eikä kuusta näkynyt vilaustakaan. Olisi helposti voinut otaksua, että Yli-Olhavan maamiesseuran järjestämä kuutamohiihto saisi paikalle vain kylän sinnikkäimmät ulkoilijat, mutta vielä mitä – maamiesseurantalon pihapiiri vilisi eri-ikäistä väkeä ja sisätiloissa jonotettiin ilmoittautumaan.
Ulkotulin ja lyhdyin valaistulle reitille toiset suuntasivat hiihtäen ja jotkut kävellen, ja olipa paikalle saapunut muutamia innokkaita osanottajia Iistä saakka.
– Ihan varta vasten lähdettiin tähän hommaan tutustumaan, he kertoivat.
Sekä reitin varrella käydyissä keskusteluissa että maamiesseuran porinoissa nousi esiin kuluvan talven äärimmäisen vaihteleva sää. Vaikka tapahtumasta tänä vuonna joutui moni poistumaan vaatteet märkinä, pidettiin keliä silti edellisvuotta parempana, silloin kun saatiin kyllä hiihtää kirkkaassa kuutamossa, mutta pakkasen paukkuessa ‑25 asteen lukemissa.
– On tämä parempi, viimeksi tuntui, ettei reittiä kiertäessä ehdi kunnolla edes lämmetä, vaikka kuinka ripeästi koetti edetä, todettiin useammastakin suusta.
Myös hiihtokelin kehuivat monet olleen tällä kertaa hyvä, vaikka mittari osoitti useita plusasteita.
– Vesikelin voiteet tai sukset kokonaan ilman voiteita ja hyvin pääsee, kertoilivat suksien voitelua tuntevat sivakoijat, joista innokkaimmat ehtivätkin kiertää radan useaan kertaan.
Kuutamohiihdon reitti seurasi kuntorataa. Useina aiempina vuosina latu on kiertänyt Pirttijärven kodalla saakka, mutta tällä kertaa väylää ei viime vuoden tapaan oltu sinne saakka viety kelien epävarmuudesta johtuen.
Makkaratkin paistuivat maamiesseurantalon pihapiirissä, jotta niitä saattoi siirtyä nautiskelemaan sisätilojen kuivempiin olosuhteisiin.