Kir­joit­ta­mi­nen voi olla muu­ta­kin kuin koulutyö

Musiik­ki soi kuu­lok­keis­ta­ni luo­den mie­li­ku­via ja uusia ideoi­ta pää­hä­ni. Tie­to­ko­neen näp­päi­met pitä­vät hil­jais­ta ään­tä. Otan muki­ni pöy­däl­tä konee­ni vie­res­tä ja nos­tan sen huu­lil­le­ni. Luen pari vii­mei­sin­tä vir­ket­tä, kor­jai­len huo­maa­mia­ni epä­koh­tia ja jat­kan kir­joit­ta­mis­ta vie­non hymyn kareil­les­sa huulillani.

Kir­joit­ta­mi­nen on hyö­dyl­li­nen har­ras­tus. Se kehit­tää kie­li­tai­toa ja mie­li­ku­vi­tus­ta, laa­jen­taa sana­va­ras­toa ja on muka­vaa ajan­vie­tet­tä. Kir­joit­ta­mi­nen luo loput­to­mas­ti mah­dol­li­suuk­sia min­kä vain asian ker­to­mi­seen. Kuten fan­ta­sia­kir­ja­sar­jas­taan Nar­nias­ta tun­net­tu C. S. Lewis sanoi, ”You can make anyt­hing by writing”.

Kir­joit­ta­mal­la voi myös ottaa hel­pos­ti kan­taa asioi­hin. Vaik­ka kir­joit­tai­sit keveä­tun­nel­mai­sen rak­kaus­ro­maa­nin, voi sinul­la olla taus­ta-aja­tuk­se­na jokin vaka­vam­pi­kin aihe. Voit esi­mer­kik­si kir­joit­taa kysei­sen rak­kaus­ro­maa­nin homo­sek­su­aa­leis­ta, jol­loin luki­ja saat­taa ymmär­tää, että homo­sek­su­aa­li­suus on täy­sin nor­maa­li asia. Tie­ten­kin voi kir­joit­taa myös ilman mitään täl­lai­sia taka-aja­tuk­sia. Kir­joit­taa voi vaik­ka ihan pel­käs­tä kir­joit­ta­mi­sen ilosta.

Itse pidän kir­joit­ta­mi­ses­ta todel­la pal­jon. Kir­joit­ta­mi­nen on minul­le tär­keä itseil­mai­sun tapa. Voin kir­joit­taa novel­le­ja, joi­den hah­mot kuvas­ta­vat sitä, mil­lai­nen minä olen tai mitä käyn läpi elä­mäs­sä­ni kir­joit­ta­mi­sen het­kel­lä, kui­ten­kaan kon­kreet­ti­ses­ti sito­mat­ta hah­mo­ja itsee­ni. Voin myös kir­joit­taa hah­mo­ja, jot­ka kiin­nos­ta­vat minua, tai hah­mo­ja, jot­ka eivät lii­ty miten­kään minuun. Voin kir­joit­taa tapah­tu­mia, jot­ka mie­ti­tyt­tä­vät minua, ja näin ilmais­ta aja­tuk­sia­ni tois­ten kaut­ta. Nämä toi­set sat­tu­vat vain ole­maan itse kek­si­miä­ni henkilöitä.

Kir­joit­ta­mi­nen on osa joka­päi­väis­tä elä­määm­me, mut­ta en tun­ne mon­taa­kaan joka kir­joit­tai­si omak­si ilok­seen. Mie­les­tä­ni ihmis­ten täy­tyi­si kokeil­la huvik­seen kir­joit­ta­mis­ta. Jos ei tie­dä mis­tä aloit­taa, voi kokeil­la pelk­kien aja­tus­ten­sa ylös kir­joit­ta­mis­ta ja sit­ten alkaa kehit­tää tari­naa nii­den ympä­ril­le. Lop­pu­tu­los voi olla hyvin­kin kau­nis, ja ties vaik­ka sen jäl­keen innos­tui­si kir­joit­ta­maan lisää.

Hen­rii­na Neva­lai­nen, Ii