– Kirjoittaminen alkaa siitä, että on jotain sanottavaa. Sitten syntyy tarinoita ja kontakteja, jotka leviävät ja moninkertaistuvat, ja toiminta myös yhdistää ihmisiä. On jokin yhteinen asia, joka halutaan tuoda julki, mutta samalla myös oma asia, joka tuodaan ulos itsestä, kuvaili kirjoittamista Iin kirjastonhoitaja Kari Blomster tervehdyksessään Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajapiirin jäsenille.
Blomster puhui Nätteporin aulaan maanantaina avatun Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajapiirin 30-vuotisjuhlanäyttelyn “Luovuus on meissä kaikissa” avajaisissa todeten samalla henkisen harrastuksen parantavan elämänlaatua.
– Tänne on nyt saatu näkyville niitä hedelmiä, joita te kirjoittajat olette harrastuksestanne saaneet, hän ilmaisi.
Näyttelyssä esitellään tekstijulistein 25 kirjoittajaa, joilta on viimeisten viiden vuoden aikana ilmestynyt yhteensä toistakymmentä teosta. Lisäksi näyttelytilan vitriineissä on esillä osa kirjoittajien julkaisemista teoksista.
– Näyttelyn taulut on tehty heistä, jotka vapaaehtoisesti niiden tekoon silloin suostuivat. Jäseniä yhdistyksessä on paljon enemmän, valotti kirjoittajapiirin puheenjohtaja Kirsti Ojala näyttelyn taustaa.
Kirjastojen hän totesi olevan kirjoittajille rakkaita ystäviä, ja näyttelykin, joka on nyt esillä kuudetta kertaa, on aina pystytetty kirjastoihin. Ojalan mukaan Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajapiiriin kuuluu jäseniä ympäri koko toiminta-aluetta, mutta eniten toimijoita on Oulun seudulla. Piiri järjestää jäsenilleen jäseniltoja ja muita tapaamisia sekä koulutuksia.
– Autamme myös julkaisijan etsimisessä, ilmoittelussa ja messupöytien vuokrauksessa resurssiemme puitteissa. Kirjoittajat kyllä ovat itsekin varsin aktiivisia myyntikanavia teoksille hankkimaan, Ojala totesi.
Omista kirjoistaan ja kirjoittamisestaan olivat Iissä kertomassa Mirja Aatsinki Kiimingistä, Taisto Tammela Haukiputaalta ja Tuula Väyrynen Kempeleestä. Taisto Tammela esitteli tuoreinta teostaan Säynäjäjärven mysteeri, joka on fiktiivinen romaani. Aiemmin häneltä on ilmestynyt dokumentaarisempia tekstejä sekä runoja. Tuula Väyrynen puolestaan on tallentanut paikallishistoriaa Kainuun seudulta sekä Pohjanmaalta ja Mirja Aatsinki kirjoittanut neljä romaania. Aatsingin kirjoissa henkilöt ja heitä kohtaavat tapahtumat ovat fiktiota, mutta ajankuva ja ympäröivä maailma perustuu todellisiin tapahtumiin. Kirjoittaja tunnustaakin tarkistavansa faktat aina äärimmäisen tarkasti.
– Kirjojeni tapahtumat sijoittuvat paljolti sotien aikaan sekä niitä seuranneeseen jälleenrakentamisen aikaan sekä vähän kauemmaksikin menneisyyteen. Aitoihin tapahtumiin liittyvien faktojen on mielestäni oltava ehdottomasti oikein, vaikka niiden tarkistamiseen meneekin hirveästi aikaa. Jos faktat ovat väärin, alkaa lukija kohta epäillä koko kirjaa, Aatsinki mieltää.
Esikoisteosta “Asunto koulun yläkerrassa” lukuun ottamatta Aatsingin teosten henkilöhahmoilla ei ole esikuvaa todellisuudessa. Kaikkien kirjojen tapahtumat sijoittuvat pieniin kyläyhteisöihin.
– Se johtuu siitä, että minun on itse helppo samaistua pienen kylän ihmisiin ja elämään sekä siihen, kuinka he haluaisivat elää, ja miten sitten joutuvat vallitsevissa olosuhteissa elämään.
Aatsingin tuorein teos “Kaukana omat rannat” on ilmestynyt noin kuukausi sitten, eikä sitä tekijänsä mukaan ole vielä ehditty oikein julkistaakaan. Kirjoittaja on itsekin vielä täysin kiinni kirjan henkilöissä. Hän tunnustaakin, että häneltä yleensäkin kuluu pitkä aika ennen kuin hän pystyy jättämään edellisen kirjan henkilöt taakseen ja ryhtyä suunnittelemaan jotain uutta.
– Jokaisen kirjani lopun kuitenkin teen siten, että jokaisen henkilön elämässä näkyy valoa. En halua jäädä itse enkä jättää lukijaakaan sellaiseen tunteeseen, ettei jonkun henkilön elämästä tule yhtään mitään.
Luovuus on meissä kaikissa ‑juhlanäyttely on esillä Nätteporin näyttelytilassa 30.10.asti.