“Jos et muu­ta saa, niin ota iiläinen”

Kivi­kau­den Iis­tä nyky­ai­kaan ja välis­sä hum­put­te­lua 1700- ja 1800-luvuil­la. Iin kan­sa­lais­opis­ton näy­tel­mä­ryh­mä loi kun­nan 650 ‑juh­la­vuo­den kun­niak­si mitä mai­nioim­man musiik­ki­näy­tel­män, joka perus­tuu iiläi­siin tari­noi­hin. Näy­tel­män käsi­kir­joit­ta­ja ja ohjaa­ja Anna-Kai­sa Jär­vi sai osak­seen hui­kei­ta kehu­ja esi­tyk­sen jäl­keen. Moni oli otet­tu niin näy­tel­män lau­luis­ta, näyt­te­li­jöis­tä kuin tari­nan kulus­ta­kin. Eri­tyi­ses­ti kor­vaan posi­tii­vi­ses­ti pis­ti näy­tel­mäs­sä vah­vas­ti kuu­lu­nut murre.

– Minus­ta tun­tuu, että tämän näy­tel­män ja käsi­kir­joi­tuk­sen myö­tä todel­la löy­sin oman kie­le­ni, Jär­vi hymyili.

Näy­tel­mää ryh­mä on har­joi­tel­lut vas­ta syk­syn ajan ja aika­tau­lu on ollut tiuk­ka. Kui­ten­kin kaik­ki saa­tiin hyvis­sä ajoin val­miik­si. Näy­tel­mää pää­see vie­lä kat­so­maan tule­va­na lau­an­tai­na 30.11. kel­lo 15 ja 18.

Tari­nan kes­kiös­sä oli kak­si nuor­ta, jot­ka tapa­si­vat toi­sen­sa tuk­ki­lau­tal­la mat­kal­la yli­mais­ta Iin Hami­nan mark­ki­noil­le etsi­mään onne­aan. Kum­mal­la­kin oli suu­ret suun­ni­tel­mat ja näy­tel­män lop­pu­tu­le­mas­ta sel­vi­ää, tuli­ko nuo­ri­kos­ta pari ja löy­si­vät­kö he ken­ties etsi­män­sä onnen. Näy­tel­mäs­sä kuul­lut haus­kat sut­jau­tuk­set, kuten “jos et muu­ta saa niin ota iiläi­nen” oli­vat Jär­vel­le sel­keä osa tari­naa ja Iin his­to­ri­aa. Tari­nas­sa tutus­tut­tiin myös haus­kal­la otteel­la Iin his­to­rias­ta tut­tui­hin hen­ki­löi­hin, kuten Ros­vo-Pert­tuseen, Ran­ta-Man­taan, Nybyn Hou­roo­tiin, Paak­ka­rin Kal­leen ja kaup­pias Häkkvistiin.

Ison työn näy­tel­mäs­sä teki Iis­tä läh­töi­sin ole­va Juk­ka Kale­va, joka näyt­te­li seit­se­män eri roo­lia tai­ta­vas­ti eläy­tyen jokai­seen. Hel­sin­gis­sä opis­ke­le­va Kale­va tur­vau­tui har­joit­te­le­mi­ses­sa tek­no­lo­gian apuun.

– Opet­te­lin muun muas­sa koreo­gra­fioi­ta videol­ta, kun en pääs­syt Iihin tree­nei­hin. Kyl­lä­hän tämä vähän reis­saa­mis­ta vaa­tii, mut­ta on hie­noa olla muka­na näy­tel­mäs­sä, Kale­va totesi.

Näy­tel­mä muis­tut­ti myös, mikä oli aikoi­naan vää­rän roo­li tuk­ki­lau­tal­la tai miten puut lau­tal­la laji­tel­tiin. Vää­riä näy­tel­mäs­sä esit­ti­vät nuo­ret Elvii­ra Lep­pä­nie­mi ja Aino-Maria Kar­vo­nen. Tytöt näyt­te­li­vät myös kivi­kau­den ja mark­ki­noi­den tyt­tö­jä sekä hevosia.

– Näyt­te­li­jöi­tä on ollut help­po ja muka­va ohja­ta. Elvii­ra ja Aino-Maria ohja­si­vat hyvin jo itse itse­ään miet­tien, mis­sä hei­dän oli­si mil­loin­kin hyvä olla, Jär­vi kehui.

Näy­tel­män upean ja jalan alle mene­vän musii­kin ovat sävel­tä­neet Tuu­la Paak­ko­la, Olli Roman, Johan­na Nis­ka­nen ja Sei­ja Yli­kärp­pä, joka myös ohja­si lap­si­kuo­roa. Nis­ka­nen ja Yli­kärp­pä soit­ti­vat ja lau­loi­vat myös näy­tel­män orkes­te­ris­sa, jos­sa bas­soa, har­mo­nik­kaa ja mun­ni­harp­pua soit­ti Jou­ko Pääk­kö­nen. Oman maus­teen­sa kap­pa­lei­siin toi lap­si­kuo­ro, johon kuu­lu­vat Jose­fii­na Kais­to, Oli­via Paka­nen, Pih­la Tor­vi­nen, Vee­ra Raja­la ja Eevi Tur­ti­nen.

Puvus­tuk­ses­ta vas­ta­si Eli­na Bräy­sy, joka lai­na­si Oulun kau­pun­gin­teat­te­ris­ta puvut näy­tel­mään. Koreo­gra­fias­ta vas­ta­si Eeva-Maria Kau­nis­kan­gas, joka on teh­nyt koreo­gra­fian myös par­hail­laan Oulun kau­pun­gin­teat­te­ris­sa esi­tet­tä­vään Sai­tu­rin jouluun.

– En voi ottaa kaik­kea kun­ni­aa itsel­le­ni, sil­lä olen saa­nut avuk­si mitä par­haim­pia ammat­ti­lai­sia. Iso kii­tos kuu­luu myös his­to­ria-asia­na­tun­ti­ja Pert­ti Huo­vi­sel­le, Jär­vi kiitteli.

Muis­sa roo­leis­sa näh­tiin myös pai­kal­lis­ta osaa­mis­ta, kun Aila Paa­so, Han­na Paa­so-Ran­ta­la, Min­na Kar­vo­nen, Aila Leh­to­nen ja Tuu­la Paak­ko­la näh­tiin laval­la useam­mas­sa roolissa.

– Kyl­lä tämä oli ihan iiläis­ten näköi­nen ja kuu­loi­nen esi­tys, ylei­sös­tä kuului.