Itsenäisyyspäivää vietettiin Iissä perinteisesti jumalanpalveluksen ja seppeleenlaskujen sekä seurakuntatalolla pidetyn pääjuhlan merkeissä. Vapaa-aikasihteeri Heini Perttulan juontamassa pääjuhlassa kuultiin tavan mukaan seurakunnan ja kunnan tervehdykset, jotka toivat kappalainen Pekka Soronen sekä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Johannes Tuomela.
Heidän jälkeensä esiintymislavan ja puhujakorokkeen valtasivat nuoremman polven edustajat, sillä juhlan ohjelmaan sisältyi Iin kansalaisopiston lasten lauluryhmän esitys sekä nuoren Miina Alarannan huilunsoittoa. Molempia musiikkiesityksiä säesti Tiina Kukkula. Myös juhlapuheen piti nousevan sukupolven edustaja, Iin nuorisovaltuuston sihteeri Mona Kela, joka pohdiskeli puheessaan omaa suhdettaan itsenäisyyteen.
– Minulta kysyttiin, mitä minulle merkitsee asua itsenäisessä Suomessa. Sitä pitikin miettiä tovi ja toinenkin, sillä niin moni asia on aina ollut minulle itsestäänselvyys. Jos maamme ei olisikaan itsenäinen, olisiko minulla mahdollisuutta koulutukseen ja yhtä turvallisen tuntuiseen elämään, ja olisiko suomen kieli edes äidinkieleni.
Oikeus ilmaiseen koulutukseen, mahdollisuus opiskella haluamaansa ammattiin, vapaus valita oma asuinpaikka ja ystävät sekä oikeus omaan mielipiteeseen ja sen esille tuomiseen nousivat niin ikään Kelan mieleen hänen pohdinnoissaan.
– Etujen ja oikeuksien ohella on myös velvollisuuksia, ja jo pienilläkin teoilla voi edistää yksilön, koko maan ja jopa maapallonkin hyvinvointia, kuten päivittäisillä valinnoilla tai kierrättämällä. Jo pieni hymy ja kiitos saattaa pelastaa jonkun päivän.
Kela nosti esiin myös korona-ajan tuomien rajoitusten vaikutukset.
– Näiden parin vuoden aikana on nähty, miten paljon elämäämme vaikuttaa, kun vapauttamme joudutaan rajoittamaan ja säätelemään meistä itsestämme riippumattoman asian takia. Kuinka mukava olisikaan saada taas liikkua ja harrastaa vapaasti kuten ennen koronaa.
Puheensa päätteeksi Kela toi esiin kiitollisuutensa sota-ajan sankareita kohtaan muistuttaen, että jäljellä olevista on pidettävä huolta samoin kuin siitä, että myös tulevat sukupolvet saavat tietää ja ymmärtää itsenäisyyden merkityksen sekä sen, ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys.
Pekka Sorosen ja Johannes Tuomelan puheenvuoroissa korostuivat sovinnollisuus, vuorovaikutus ja yhteistyö sekä toisten huomioonottaminen rakentavina tekijöinä. Johannes Tuomela totesi yhteishenkeä tarvitun moneen otteeseen Suomen itsenäisen historian aikana, ja tarpeen se on edelleen, vaikka haasteet ovat muuttuneet.
– Ilmastonmuutos, epidemiat, kansalaisten turvallisuudentunteen heikkeneminen, hän listasi mutta totesi ihmisen perustarpeiden, kuten ruoan ja lämmön, olevan silti yhä samat kuin ennenkin.
Päättäjien tehtäviin kuuluu Tuomelan mukaan epäkohtien hakeminen sekä niihin ratkaisujen löytäminen, ja hyvinvointimme hän totesikin sotien jälkeisenä aikana kehittyneen huimasti sekä edelleenkin olevan kaikesta huolimatta korkealla tasolla.
Pääjuhlan oli tarkoitus päättyä veteraanien kukitukseen, mutta Heini Perttulan mukaan heistä ei juhlaan jaksanut enää kukaan osallistua, joten heille kukkaset toimitettiin etukäteen kotiin tai hoitolaitokseen.
Itsenäisyyttä juhlistettiin koko Rantapohjan alueella perinteisin menoin.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.