Oi mikä iha­na ilta. Voi tapah­tua mitä vaan… oli­si J. Kar­ja­lai­nen lau­lel­lut Mus­tien lasien kans­sa tai ili­man, jos oli­si sat­tu­nut liik­ku­maan kesän toi­sek­si vii­meis­ten Illin­juok­su­jen mai­se­mis­sa. Iha­na­han keli todel­la oli. Aurin­ko kimal­te­li Tohi­lan­haa­ran tyy­nes­sä pin­nas­sa ja kaik­ki muut tyk­kä­si­vät, pait­si nahkiset.