Iin his­to­ri­aa: Iin Yhteis­kou­lu aloit­ti sata vuot­ta sitten

Iin kun­ta juh­lii tänä vuon­na 650-vuo­tis­juh­la­vuot­ta. Aihet­ta on toi­seen­kin mer­kit­tä­vään juh­la­vuo­teen. Sata vuot­ta sit­ten aloit­ti toi­min­tan­sa Iin Yhteis­kou­lu, jon­ka jat­ka­ja on nykyi­nen Iin Lukio. Tie­tääk­se­ni Iin Yhteis­kou­lu oli Poh­jois-Suo­men toi­nen maaa­seu­tuop­pi­kou­lu. Haa­pa­ve­si ehti edel­le vii­si vuot­ta aiemmin.

Iin Yhteis­kou­lun var­hai­nen perus­ta­mi­nen ker­too osal­taan Iin edis­tyk­sel­li­syy­des­tä, mikä on sato­ja vuo­sia kes­tä­nyt omi­nai­suus. Tämä kir­joi­tus kos­kee Iin Yhteis­kou­lua kol­mi­vuo­ti­se­na kes­ki­kou­lu­na 1950-luvun alku­puo­lel­le saakka.

Alkusa­nat Iin Yhteis­kou­lun perus­ta­mi­sel­le lausut­tiin huh­ti­kuus­sa 1924 van­han Hami­nan itä­osas­sa ollees­sa ns. kun­nan­pir­tis­sä. Kun­nan­pirt­tiin oli kokoon­tu­nut ver­rat­tain iso jouk­ko kan­sa­lai­sia uuden asian ääreen. Kak­si laa­ja­kat­seis­ta ja koke­nut­ta iiläis­tä yrit­tä­jää ja lii­ke­mies­tä saha­no­mis­ta­ja Adolf Koi­vis­to ja kaup­pias Kal­le Lai­ti­nen esit­ti­vät monen mie­les­tä roh­kean aja­tuk­sen: Iihin on perus­tet­ta­va oppi­kou­lu! Lai­ti­nen oli toi­mi­nut menes­tyk­sek­kää­nä kaup­pi­aa­na vuo­si­sa­dan alus­ta. Adolf Koi­vis­to omis­ti 20–30 työn­te­ki­jää työl­lis­tä­vän höy­ry­sa­han Tik­ka­se­no­jan suul­la nykyi­ses­tä Kult­tuu­ri­Kaup­pi­las­ta pari sataa met­riä itään.

Aja­tus­taan he perus­te­li­vat seu­raa­vas­ti: ”Iis­sä on pal­jon oppi­kou­lui­käis­tä nuo­ri­soa, joka pyr­kii Oulun kou­lui­hin. Niis­sä val­lit­see huo­mat­ta­va tilan­puu­te, joten nii­hin pää­se­mi­nen tuot­taa vai­keuk­sia. Sitä pait-si las­ten kou­lut­ta­mi­nen kau­pun­gis­sa tulee van­hem­mil­le kovin kal­liik­si, ja mitä mer­kit­see se seik­ka, että van­hem­mat saa­vat pitää hei­dät koto­na sil­mäl­lä­pi­ton­sa alai­si­na mah­dol­li­sim­man kau­an. Ja tuo­han kai-ken lisäk­si oppi­kou­lu omal­la taval­laan eloa ja edis­tys­tä paikkakunnalle.”

Kokouk­ses­sa kes­kus­tel­tiin asias­ta vilk­kaas­ti puo­leen ja toi­seen. Pit­kän kes­kus­te­lun tulok­se­na pää­tet­tiin perus­taa Iihin vii­si­luok­kai­nen kes­ki­kou­lu, joka aloit­tai­si toi­min­ta­na­sa jo seu­raa­va­na syk­sy­nä. Aloit­teen teki­jöi­den ohel­la kou­lun perus­ta­mi­sen tar­peel­li­suu­des­ta puhui­vat muun muas­sa kaup­pias Rei­no Ter­vo, pii­ri­työn­joh­ta­ja Mat­ti Vii­na­mä­ki, maan­vil­je­li­jät Pek­ka Kurt­ti­la, E. Tiri, H. Paak­ko­la, A. Räi­nä, pien­vil-jeli­jä kan­san­edus­ta­ja Jaak­ko Lie­des, ase­ma­pääl­lik­kö S. M. Oit­ti­nen ja pan­kin­joh­ta­ja Heik­ki Vei­jo­la.

Oli mer­kit­tä­vä asia, että Iin Yhteis­kou­lua oli­vat perus­ta­mas­sa poliit­ti­ses­ti vasem­mis­toa ja oikeis­toa edus­ta­vat kun­ta­lai­set. Tämä ei monis­sa­kaan asiois­sa ollut itses­tään sel­vää kuusi vuot­ta sisäl­lis­so­dan jäl­keen. Iin kun­nan­val­tuus­tos­sa oli vuon­na 1924 vasem­mis­toe­nem­mis­tö ja val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja­na oli vasem­mis­to­lai­nen kan­san­edus­ta­ja Jaak­ko Liedes.

Poliit­ti­nen yksi­tuu­mai­suus hel­pot­ti Iin Yhteis­kou­lua kos­ke­vien asioi­den käsit­te­lyä kun­nan­val­tuus­tos­sa. Tus­kin­pa min­kään muun asian joh­dos­ta oli­si voi­tu kuvi­tel­la suo­je­lus­kun­ta­lais­ten ja sosia­lis­tien kokoon­tu­van Iin työ­väen­ta­lol­le yhtei­seen tilaisuuteen.

Syys­kuus­sa 1925 pidet­tiin Iin työ­väen­ta­lol­la arpa­jai­set Iin Yhteis­kou­lun hyväk­si ja ilta­juh­la, jos­sa oli väkeä salin täy­del­tä. Puhu­ji­na oli­vat muun muas­sa pan­kin­joh­ta­ja Heik­ki Vei­jo­la, pää­toi­mit­ta­ja Heik­ki Kok­ko ja kir­jai­li­ja Heik­ki Top­pi­la. Suo­je­lus­kun­nan omis­ta­ma Valis­tus­ta­lo (nyk. Iin Urhei­li­jain talo) oli vas­ta rakenteilla.

Oppi­kou­lua­sia ete­ni elo­kuun 6. päi­vä­nä, jol­loin perus­tet­tiin Iin Yhteis­kou­lun kan­na­tusyh­dis­tys. Täl­löin hyväk­syt­tiin yhdis­tyk­sen sään­nöt ja valit­tiin sil­le ja tule­val­le kou­lul­le joh­to­kun­ta. Ensim­mäi­seen joh­to­kun­taan tuli­vat saha­no­mis­ta­ja Adolf Koi­vis­to, Kaup­pi­lan kou­lun opet­ta­ja Heik­ki Kaner­va, toh­to­ri Nii­lo Kos­ki­nie­mi, kaup­pias Kal­le Lai­ti­nen, pien­vil­je­li­jä-kan­san­edus­ta­ja Jaak­ko Lie­des ja pan­kin­joh­ta­ja Heik­ki Vei­jo­la. Vara­jä­se­nik­si valit­tiin maan­vil­je­li­jä Pek­ka Kurt­ti­la, ase­ma­pääl­lik­kö Manas­se Oit­ti­nen ja pien­ti­lal­li­nen Juho Röd­lin.

Joh­to­kun­nal­la ja var­sin­kin sen puheen­joh­ta­jal­la Adolf Koi­vis­tol­la oli pal­jon puu­haa ja kokouk­sia pidet­tiin tihe­ään, jot­ta kou­lu saa­tai­siin aloit­ta­maan suun­ni­tel­mien mukaan syys­kuus­sa. Asiat ete­ni­vät hyvin ja kou­lu aloit­ti 1.9. 1924.

Kan­na­tusyh­dis­tyk­seen liit­tyi perus­ta­mis­vuon­na 67 hen­ki­löä, mitä voi pitää mel­ko pie­ne­nä mää­rä­nä. Jäsen­mää­rä vähe­ni seu­raa­vi­na vuo­si­na, eikä 50 mk:n jäsen­mak­suil­la ollut mer­ki­tys­tä kou­lun taloudelle.

Vuon­na 1932 joh­to­kun­ta käsit­te­li kysy­mys­tä kan­na­tusyh­dis­tyk­sen muut­ta­mi­ses­ta kan­na­tus­yh­tiök­si, jon­ka osa­ke­mak­suil­la saa­tai­siin yhdel­lä ker­taa kokoon huo­mat­ta­vam­pi rahae­rä. Jou­lu­kuun 22. päi­vä 1934 pidet­tiin Iin Yhteis­kou­lu Osa­keyh­tiön perus­ta­va kokous, mut­ta yhtiön rekis­te­röi­ty­mi­nen siir­tyi vuo­teen 1945 saak­ka, jol­loin se mer­kit­tiin kaup­pa­re­kis­te­riin. Täl­lä osa­keyh­tiö­muo­toon siir­ty­mi­sel­lä oli mer­kit­tä­vät seu­rauk­set kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min, kun Iis­sä oltiin siir­ty­mäs­sä perus­kou­lu­jär­jes­tel­mään. Yhtiön osa­ke­pää­oma oli alus­sa 135 000 mark­kaa, (noin 65 000 euroa) jaet­tu­na 200 mar­kan (95 euroa) suu­rui­siin osak­kei­siin. Kan­na­tus­yh­tiös­sä oli tuol­loin 137 osa­kas­ta, jois­ta useim­mil­la oli vain vii­si osa­ket­ta. Kym­men­tä osa­ket­ta enem­pää ei ollut kenel­lä­kään ja kym­me­nen osak­keen omis­ta­jia­kin oli vain vii­si. Kukaan ei siis voi­nut pitää yksin val­taa kou­lun hallinnossa.

Pit­kä­ai­kai­sim­pia joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­jia Iin Yhteis­kou­lun his­to­rian aika­na ovat saha­no­mis­ta­ja Adolf Koi­vis­to, lää­nin­ro­vas­ti Eino Virk­ku­la, alue­met­sän­hoi­ta­ja Eino Kuit­ti­nen, nimis­mies Toi­vo Holo­pai­nen, insi­nöö­ri Mart­ti Kos­ke­la, yli­met­sän­hoi­ta­ja Pau­li Kär­sä­mä ja met­sän­hoi­ta­ja Juha Veik­ko­la.

Iin kun­nan­val­tuus­to päät­ti kokouk­ses­saan 25.8. 1924 luo­vut­taa Yhteis­kou­lul­le ilmai­sek­si sai­raa­la­ra-ken­nuk­ses­ta kak­si huo­net­ta luo­kak­si ja yhden kans­liak­si sekä huo­neen opet­ta­jal­le tar­peen mukaan. Raken­nus oli nykyi­sen Val­ta­rin kou­lun pai­kal­la. Lähel­lä toi­mi­nut Iin Nuo­ri­so­seu­ra luo­vut­ti juh­la­sa­lin­sa voi­mis­te­lun­ope­tus­ta varten.

Vuo­kra­ti­lois­sa jat­ket­tiin, kun­nes 15.11. 1927 Yhteis­kou­lun kan­na­tusyh­dis­tyk­sen ja Iin kun­nan edus­ta­jat alle­kir­joit­ti­vat kaup­pa­kir­jan, jon­ka mukaan Iin kun­ta myi raken­nuk­sen tont­tei­neen kan­na­tusyh­dis­tyk­sel­le 150 000 mar­kan (58 000 euroa) kauppahinnasta.

Raken­nus­ta laa­jen­net­tiin heti seu­raa­va­na vuon­na niin, että sii­nä oli kol­me tila­vaa ja valoi­saa luok­ka-huo­net­ta, luon­non­tie­teel­li­nen ”oppi­sa­li”, kau­nis juh­la- ja voi­mis­te­lusa­li, tila­va aula, ope­tus­vä­li­ne­huo­ne, opet­ta­jien­huo­ne, keit­tiö ja vähän myö­hem­min joh­ta­jan kans­lia. Tilat oli­vat puurakenteiset.

Parin ensim­mäi­sen vuo­den aika­na Yhteis­kou­lun pää­asial­li­se­na tulo­na oli­vat oppi­las­mak­sut. Ne oli­vat ensim­mäi­si­nä vuo­si­na huo­mat­ta­van kor­keat, mikä joh­tui sii­tä, että val­tio­na­vus­tus oli aloit­ta­val­le oppi-lai­tok­sel­le pie­ni. Luku­vuo­si­mak­su oli iiläi­sil­le 2000 mk (772 euroa). Ulko­paik­ka­kun­ta­lai­set pää­si­vät yli puol­ta hal­vem­mal­la. Kol­men luku­vuo­den jäl­keen vuo­si­mak­su­ja voi­tiin alen­taa mer­kit­tä­väs­ti, kun val­tio­na­vus­tuk­set alkoi­vat tul­la täysimäärisinä.

Pari­na ensim­mäi­se­nä vuo­si­kym­me­ne­nä Yhteis­kou­lun joh­to­kun­ta jär­jes­ti koko maa­ta kos­ke­via suur­ar-pajai­sia. Luku­vuon­na 1928–29 puh­das tuot­to oli 256 000 mk (96 000 euroa) ja saman­lai­sia pot­te­ja saa­tiin seu­raa­van parin­kym­me­nen vuo­den aika­na useita.

Tul­taes­sa 1950-luvul­le oli Iin yhteis­kou­lun talous tasa­pai­nos­sa. Iso mer­ki­tys oli pit­kä­ai­kai­sel­la talou­den­hoi­ta­jal­la kaup­pias Kal­le Lai­ti­sel­la. Val­tiol­ta saa­tiin myös yli­mää­räis­tä avus­tus­ta vapaa-oppi­las­paik­koi­hin ja luku­vuo­si­mak­su­jen alen­nuk­siin vähä­va­rai­sil­le oppilaille.

Ajoit­tain joh­to­kun­ta anoi avus­tus­ta Iin kun­nal­ta, mut­ta ei yleen­sä saa­nut. Suu­rin menoe­rä nor­maa­li­vuo­si­na oli opet­ta­jien palkat.

Iin yhteis­kou­lu toi­mi kol­mi­luok­kai­se­na kes­ki­kou­lu­na vuo­teen 1955 saak­ka. Käy­tän­nös­sä kou­luun pyrit­tiin pää­sään­töi­ses­ti kan­sa­kou­lun kuu­den­nel­ta luo­kal­ta. Kou­lu­hal­li­tus vah­vis­ti Iin Yhteis­kou­lun ensim­mäi­sen lukusuun­ni­tel­man 14.12. 1925. Vie­raa­na kie­le­nä oli sak­sa. Ope­tus meni peril­le var­sin hyvin, sil­lä reh­to­ri Eino Kari­let­to tote­aa Iin Yhteis­kou­lun 25-vuo­tis­his­to­rii­kis­sa, että ”tar­kas­ta­vien kou­lu­neu­vos­ten lausun­not ovat olleet kou­lul­le var­sin edul­li­set”. Myös pääs­tö­to­dis­tus­pro­sent­ti oli kor­kea. Uudel­la lukusuun­ni­tel­mal­la men­tiin 1950-luvul­le lukion alka­mi­seen saakka.

Iin Yhteis­kou­lun ensim­mäi­nen reh­to­ri oli lv. 1924–25 FM Lau­ri Kari­la, joka opet­ti suo­mea, ruot­sia, his­to­ri­aa ja maan­tie­det­tä. Hänen jäl­keen jat­koi Yhteis­kou­lun pit­kä­ai­kai­sin reh­to­ri FM Eino Kari­let­to v. 1925–55. Hän vakiin­nut­ti kou­lun toi­min­nan pit­kä­jän­tei­sel­lä työllä.

Iin Yhteis­kou­lun alkuai­koi­na vaih­tui­vat opet­ta­jat usein. Opet­ta­ja­kun­ta alkoi vakiin­tua 1930-luvul­la. Esi­mer­kik­si vuo­si­na 1932–1946 ei vaih­tu­nut yhtään vaki­nais­ta opet­ta­jaa. Tila­päi­set tun­tio­pet­ta­jat vaih­tui­vat tiheään.

Moni opet­ta­ja jou­tui opet­ta­maan use­aa ainet­ta. Kaik­kiin ei ollut aina muo­dol­lis­ta päte­vyyt­tä. Mate­maat­ti­sia ainei­ta opet­ti­vat usein insinöörit.

Pää­sään­töi­ses­ti opet­ta­ja­kun­ta oli muo­dol­li­ses­ti päte­vää, mut­ta tun­tio­pet­ta­ji­na oli kan­sa­kou­lun­opet­ta­jia tai mui­hin ammat­tei­hin kou­lut­tau­tu­nei­ta. Opet­ta­ja­kun­nan päte­vyys kas­voi vuo­si­kym­men­ten myö­tä. Kou­lun joh­to­kun­ta teki opet­ta­ja­va­lin­nat, eikä niis­tä teh­ty vali­tuk­sia, kos­ka kou­lu oli osa­keyh­tiö eikä osa kunnallishallintoa.

Reh­to­ri Eino Kari­let­to kir­joit­ti Iin Yhteis­kou­lun 25-vuo­tis­his­to­rii­kis­sa, että kou­lun mat­rik­ke­liin on 25. vuo­den aika­na mer­kit­ty kaik­ki­aan 927 oppi­las­ta. Suu­ri joukko.

Kou­lun aloit­ti syk­syl­lä 1924 23 oppi­las­ta, jois­ta tyt­tö­jä 14. Luku­vuon­na 1926–27 kou­lu oli ensim­mäis­tä ker­taa täy­si­luok­kai­nen. Oppi­las­mää­rä oli 57, mikä ei vie­lä riit­tä­nyt täy­teen val­tio­na­puun. Seu­raa­va­na luku­vuon­na oppi­las­mää­rä kas­voi yli 20:llä. Sadan raja ylit­tyi väli­rau­han aika­na lv. 1940–41 ja sii­tä läh­tien mää­rä oli kol­mi­nu­me­roi­nen sodas­ta huolimatta.

Oppi­las­mää­rän nous­tes­sa lv. 1943–44 132:een, perus­tet­tiin ensim­mäi­sel­le luo­kal­le rin­nak­kais­luok­ka ja kou­lu jat­koi kak­si­luok­ka­sar­jai­se­na 1950-luvul­le. Tyt­tö­jä oli koko ajan sel­väs­ti enem­män kuin poi­kia. Kol­mi­vuo­ti­sen kes­ki­kou­lun käy­nei­den oppi­lai­den van­hem­mis­ta oli noin 45 % maan­vil­je­li­jöi­tä, lii­ke-elä­män pal­ve­luk­saes­sa ollei­ta 23 %, työ­väes­töä 21 % ja vir­ka­mie­his­töä 11 %.

Iin Yhteis­kou­lus­sa ei ollut oppi­lai­ta kol­me­na ensim­mäi­se­nä luku­vuo­te­na juu­ri muu­al­ta kuin Iis­tä. Vuo­des­ta 1928 alkoi ulko­paik­ka­kun­ta­lais­ten mää­rä kas­vaa voi­mak­kaas­ti. Muu­al­ta tul­lei­ta oli yli nel­jäs­osa. 1930- ja 1940-luvuil­la oli usea­na vuon­na enem­män ulko­paik­ka­kun­ta­lai­sia kuin iiläisiä.

Teh­des­sä­ni opas­tuk­sia van­has­sa Hami­nas­sa oli taka­vuo­si­na kier­rok­sil­la sil­loin täl­löin Iin ulko­puo­lel­ta ole­via ikäih­mi­siä, jot­ka muis­te­li­vat, mis­sä oli­vat olleet kort­tee­ris­sa käy­des­sään Iin Yhteis­kou­lua. Eni­ten ulko-paik­ka­kun­ta­lai­sia oli Iin lähi­kun­nis­ta Hau­ki­pu­taal­ta, Yli-Iis­tä, Pudas­jär­vel­tä, Simos­ta ja Kui­va­nie­mel­tä, mut­ta myös Tur­to­las­ta (nyk. Pel­lo), Ter­vo­las­ta, Kuusa­mos­ta, Yli­tor­niol­ta, Muhok­sel­ta ja Utajärveltä.

Vie­ras­paik­ka­kun­ta­lais­ten mää­rä alkoi vähe­tä 1950-luvul­la, kun oppi­kou­lu­ja alet­tiin perus­taa Iin lähia­lueil­le. Hau­ki­pu­taan Yhteis­kou­lu aloit­ti 1950, Yli-Iihin tuli kun­nal­li­nen kes­ki­kou­lu ja Kui­va­nie­mel­lä aloit­ti myös vas­taa­va. Kun itse aloi­tin Iin Yhteis­kou­lus­sa 1960-luvun tait­tees­sa, oli samal­la luo­kal­la vie­lä oppi­lai­ta Oulus­ta, Pudas­jär­vel­tä, Kui­va­nie­mel­tä ja Simos­ta. Oulu­lai­sia oli pää­asias­sa sik­si, että Iin Yhteis­kou­luun pää­si alem­mal­la kes­kiar­vol­la kuin Oulun kouluihin.

Kol­mi­luok­kai­ses­ta Iin Yhteis­kou­lus­ta sai pääs­tö­to­dis­tuk­sen myö­hem­min var­sin tun­ne­tuik­si tul­lei­ta oppi­lai­ta. Vuon­na 1948 sai pääs­tö­to­dis­tuk­sen Jor­ma Kur­vi­nen, joka työs­ken­te­li toi­mit­ta­ja­na, kir­jo­jen kus­tan­ta­ja­na sekä vapaa­na kir­jai­li­ja­na. Hänen tuo­tan­ton­sa on erit­täin laa­ja sota­ro­maa­neis­ta nuor­ten kir­joi­hin (Susi­koi­ra Roi). Samal­ta luo­kal­ta sai pääs­tö­to­dis­tuk­sen­sa pudas­jär­ve­läi­nen Juk­ka Neva­ki­vi, jon­ka CV on komea. Hän teki elä­män­työn­sä jour­na­lis­ti­na, diplo­maat­ti­na, yli­opis­to-opet­ta­ja­na ja pro­fes­so­ri­na. Hän on kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu his­to­rian­tut­ki­ja ja on jul­kais­sut usei­ta sekä Suo­men his­to­ri­aan että ylei­seen his­to­ri­aan liit­ty­viä teok­sia, jois­ta monet ovat tul­leet tun­ne­tuik­si kään­nök­si­nä useis­sa maissa.

Seu­raa­va­na vuon­na pääs­tö­to­dis­tuk­sen sai kui­va­nie­me­läi­nen Fin­lan­dia-pal­kit­tu kir­jai­li­ja Ant­ti Hyry, joka kou­lut­tau­tui diplo­mi-insi­nöö­rik­si, mut­ta oli vapaa­na kir­jai­li­ja­na suu­rim­man osan elä­mäs­tään. Aika­moi­nen poi­ka­po­ruk­ka yhtä aikaa kulut­ta­mas­sa IYK:n penkkejä.

Läh­teet: Iin Yhteis­kou­lun joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat ja vuo­si­ker­to­muk­set; Kari­let­to Eino, Iin Yhteis­kou­lu 1924–1949

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.